Tekijä: Kaustisen musiikkilukio

Hyvää tulevaa Lucian päivää, 3. adventtisunnuntaita ja lämmintä joulumieltä kaikille!

Harmonikansoiton Suomen Pelimannimestaruudet ratkottiin Ikaalisissa lauantaina 7.11.2020. Musiikkilukion opiskelija, pyhäjokelainen Saana Kastelli, voitti kilpailuissa 18-vuotiaiden sarjan sekä 1- ja 2-rivisissä että 5-rivisissä.

Saana Kastelli opiskelee musiikkilukiossa harmonikan soittoa Markus Luomalan ohjauksessa ja on saanut kuluvana lukukautena opetusta 2-rivisen harmonikan soitossa kaustislaiselta mestaripelimanni Ritva Talvitieltä.

Kaustisen musiikkilukion väki onnittelee lämpimästi Saanaa Pelimannimestaruudesta!

https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/604715

Sampo Haapamäki sai PN:n musiikkipalkinnon 2020 tunnustuksena teoksestaan Konsertto neljäsosasävelaskelpianolle ja kamariorkesterille. Palkittu konsertto on sävelletty Avantin tilauksesta vuonna 2017. Nimensä mukaisesti teos on sävelletty pianolle, jolla voi soittaa neljäsosasävelaskelia. Tavallisella pianolla voi soittaa vain puolisävelaskelia.

Kaustisen musiikkilukio onnittelee alumniaan arvokkaasta teoksesta ja palkinnon johdosta!

Uusi lukiorakennus näyttäytyy meille suunnittelijan, Arkkitehtitoimisto Jorma Paloranta Oy:n havainnekuvissa. Rakennushankkeen pääurakoitsija on Pasi Korpela Oy.

Runo alias Lisa Nikula on valittu vastikään YleX Nosteessa kilpailun realitysarjan voittajaksi.

Valmistuvien ylioppilaiden ja kaikkien musiikkilukiolaisten kunniaksi la 30.5. klo 11

YLE AREENA perjantai 14.2.2020

Työskentelen Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä, ja asun Jyväskylässä yhdessä avomieheni kanssa. Olen kotoisin Kaustiselta Vintturin kylältä. Musiikkiharrastus vei minut Kaustisen musiikkilukioon, josta valmistuin vuonna 2013. Opiskelupaikan hakeminen lukion viimeisenä keväänä ei ollut helppoa. Olin lapsesta saakka haaveillut eläinlääkärin ammatista, mutta vierailtuani Viikin kampuksella Helsingissä ala ei enää tuntunutkaan omalta jutulta.  Olin hyvä luonnontieteissä ja matematiikassa, joten päätin hakea aloille, joissa minulla olisi mahdollisuus hyödyntää tätä vahvuutta. Työllistymismahdollisuudet luonnontieteellisillä aloilla nähtiin myös silloin positiivisina. Lopulta valitsin kemian opinnot yliopistossa bioanalyytikon opintojen sijasta, koska näin kemian alan työllistymismahdollisuudet monipuolisempana.

Syksyllä 2013 aloitin kemian kandidaattiohjelman opinnot Jyväskylän yliopistossa. Musiikkilukio ja muutto vieraalle paikkakunnalle kasvattivat minusta rohkeamman. Otin periaatteekseni tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin, jotka herättivät vähänkään kiinnostusta; ts. sanoa useammin kyllä kuin ei. Tätä periaatetta noudattaen päädyin esimerkiksi mukaan perustamaan kemian laitoksen opiskelijakuoroa Ylistön Yllärit sekä Kemianteollisuus ry:n Nuorisopaneelin toimintaan. Nuorisopaneelissa toimiminen vaati työtä ja nipistämistä omasta vapaa-ajasta, mutta palkintona sain tutustua uusiin ihmisiin ja uutta näkemystä siitä, minkälaisiin työtehtäviin kemisti voi teollisuudessa päätyä.

Kemian yliopisto-opintoihin ei sisälly pakollista työharjoittelua. Opiskelu tuntui ajoittain teoriapainotteiselta ja yhteyttä teollisuuteen oli vaikea nähdä. Siksi hakeuduin jo opintojen varhaisessa vaiheessa oman alan kesätöihin. Ensimmäinen oman alan kesätyöpaikka tärppäsi Kaustiselta NabLabs Oy:ltä, jossa sain tehdä avustavia töitä. Seuraavat kolme kesää vietin Pietarsaaressa UPM:n sellutehtaan laadunvalvontalaboratoriossa. Työskentely sellutehtaalla toi minulle varmuuden siitä, että olen oikealla alalla.

Ennen viimeisen opiskeluvuoden aloitusta eteeni tuli jälleen mielenkiintoinen tilaisuus. Hain gradutyöpaikkaa Jyväskylän VTT:lle kuitutuotteiden tutkimusalueelle. Kokemukseni sellutehtaalla katsottiin eduksi, ja sain paikan. Gradutyö liittyi kehitteillä olevaan paperin ja muiden kuitutuotteiden valmistusteknologiaan, vaahtorainaukseen. Opinnäytetyö oli osa VTT:n kansainvälistä vaahtorainauksen kehittämisprojektia. Gradutyö sujui lopulta niin hyvin, että Suomalaisten kemistien seura palkitsi minut Nuorten tutkijoiden tunnustuspalkinnolla.

Yliopisto-opinnoissa ja tutkijan työssä on ollut hyötyä musiikkilukiossa saadusta esiintymiskokemuksesta. Taiteiden yön keikoilla jännitti niin, että kädet vapisivat ja sydän hakkasi eikä soittamisesta meinannut tulla mitään. Kyllä vieläkin jännittää olla ihmisten edessä kertomassa tutkimustuloksista, mutta se on sellaista hyvää jännitystä, ja pystyn näissä tilanteissa olla enemmän oma itseni.