Vuoden 2020 alumni Janika Viitala esittäytyy

Vuoden 2020 alumni Janika Viitala (oik.) otti tunnustuksen vastaan Kamarimusiikkiviikon Musiikkilukion illassa 24.1.2020. Musiikkilukion opettaja Tuire Kolalla (vas.) on ollut oma osuutensa Janikan kemian kipinän sytyttämisessä. (Kuva Ira Korkala)

Työskentelen Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä, ja asun Jyväskylässä yhdessä avomieheni kanssa. Olen kotoisin Kaustiselta Vintturin kylältä. Musiikkiharrastus vei minut Kaustisen musiikkilukioon, josta valmistuin vuonna 2013. Opiskelupaikan hakeminen lukion viimeisenä keväänä ei ollut helppoa. Olin lapsesta saakka haaveillut eläinlääkärin ammatista, mutta vierailtuani Viikin kampuksella Helsingissä ala ei enää tuntunutkaan omalta jutulta.  Olin hyvä luonnontieteissä ja matematiikassa, joten päätin hakea aloille, joissa minulla olisi mahdollisuus hyödyntää tätä vahvuutta. Työllistymismahdollisuudet luonnontieteellisillä aloilla nähtiin myös silloin positiivisina. Lopulta valitsin kemian opinnot yliopistossa bioanalyytikon opintojen sijasta, koska näin kemian alan työllistymismahdollisuudet monipuolisempana.

Syksyllä 2013 aloitin kemian kandidaattiohjelman opinnot Jyväskylän yliopistossa. Musiikkilukio ja muutto vieraalle paikkakunnalle kasvattivat minusta rohkeamman. Otin periaatteekseni tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin, jotka herättivät vähänkään kiinnostusta; ts. sanoa useammin kyllä kuin ei. Tätä periaatetta noudattaen päädyin esimerkiksi mukaan perustamaan kemian laitoksen opiskelijakuoroa Ylistön Yllärit sekä Kemianteollisuus ry:n Nuorisopaneelin toimintaan. Nuorisopaneelissa toimiminen vaati työtä ja nipistämistä omasta vapaa-ajasta, mutta palkintona sain tutustua uusiin ihmisiin ja uutta näkemystä siitä, minkälaisiin työtehtäviin kemisti voi teollisuudessa päätyä.

Kemian yliopisto-opintoihin ei sisälly pakollista työharjoittelua. Opiskelu tuntui ajoittain teoriapainotteiselta ja yhteyttä teollisuuteen oli vaikea nähdä. Siksi hakeuduin jo opintojen varhaisessa vaiheessa oman alan kesätöihin. Ensimmäinen oman alan kesätyöpaikka tärppäsi Kaustiselta NabLabs Oy:ltä, jossa sain tehdä avustavia töitä. Seuraavat kolme kesää vietin Pietarsaaressa UPM:n sellutehtaan laadunvalvontalaboratoriossa. Työskentely sellutehtaalla toi minulle varmuuden siitä, että olen oikealla alalla.

Ennen viimeisen opiskeluvuoden aloitusta eteeni tuli jälleen mielenkiintoinen tilaisuus. Hain gradutyöpaikkaa Jyväskylän VTT:lle kuitutuotteiden tutkimusalueelle. Kokemukseni sellutehtaalla katsottiin eduksi, ja sain paikan. Gradutyö liittyi kehitteillä olevaan paperin ja muiden kuitutuotteiden valmistusteknologiaan, vaahtorainaukseen. Opinnäytetyö oli osa VTT:n kansainvälistä vaahtorainauksen kehittämisprojektia. Gradutyö sujui lopulta niin hyvin, että Suomalaisten kemistien seura palkitsi minut Nuorten tutkijoiden tunnustuspalkinnolla.

Yliopisto-opinnoissa ja tutkijan työssä on ollut hyötyä musiikkilukiossa saadusta esiintymiskokemuksesta. Taiteiden yön keikoilla jännitti niin, että kädet vapisivat ja sydän hakkasi eikä soittamisesta meinannut tulla mitään. Kyllä vieläkin jännittää olla ihmisten edessä kertomassa tutkimustuloksista, mutta se on sellaista hyvää jännitystä, ja pystyn näissä tilanteissa olla enemmän oma itseni.

Kaustisen musiikkilukion vuoden 2020 alumni

Kaustisen musiikkilukio on valinnut vuoden 2020 alumnikseen musiikkilukion kasvatin, vuoden 2013 ylioppilaan Janika Viitalan. Viitala sai vuonna 2019 Suomalaisten Kemistien Seuran Nuorten tutkijain tunnustuspalkinnon pro gradu -tutkimuksestaan, joka käsitteli vaahtorainausta puunjalostusteknologiassa. Palkinto on merkittävä tunnustus uraauurtavasta työstä, joka on saavuttanut kansainvälistäkin huomiota. Onnittelut Janikalle ja menestystä myös jatkossa!

Musiikkilukiolle menestystä puhetaitokilpailussa

Kaustisen musiikkilukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Vilma Kivelä voitti Kokkolassa tiistaina 14.1. pidetyn lukiolaisten puhetaitokilpailun, joka pidettiin neljättä kertaa. Kivelän asiantunteva puhe järvien rehevöitymisestä muodostui suomalaisen liha- ja maitotalouden puolustuspuheeksi ja tuomaristo vakuuttui puheen vaikuttavuudesta niin, että Kivelälle povattiin poliitikon uraa.

Kilpailuun osallistui yhteensä kolmetoista lukiolaista, joista kolme ruotsinkielisten sarjaan ja kymmenen suomenkielisten sarjaan. Molemmista sarjoista palkittiin kolme parasta. Suomenkielisen sarjan toiseksi tuli Suvi Hirvelä Kokkolan suomalaisesta lukiosta ja kolmanneksi Thiyada Haeotai Kalajoen lukiosta. Kaustisen musiikkilukiota edusti myös toisen vuosikurssin Markus Rahkonen. Kaikki osallistujat saivat todistuksen. Pääpalkinto on arvoltaan 350 €.

Perinteeksi muodostuneen kilpailun järjestäjä on  kolmen pohjalaismaakunnan alueella toimiva Lions-piiri 107-O. Kilpailupaikkana oli tälläkin kertaa Kokkolan suomalaisen lukion yhteislyseon toimipaikka, jossa järjestelyitä johti rehtori Raimo Lammi. 

Puhekilpailutoimikunnan puheenjohtaja Heikki Hemmilä Lions Club Ylivieskasta avasi kilpailun ja toimi yhtenä tuomarina. Hemmilä, kilpailun kehittäjä, korosti, kuinka nyky-yhteiskunnassa tarvitaan hyvää puhetaitoa. Muut tuomariston jäsenet olivat puheviestinnän professori Tarja Valkonen Jyväskylän yliopistosta, entinen kansanedustaja ja kaupunginvaltuuttettu Bjarne Kallis, Vasa övningskolan rehtori Ulla Granfors ja toimittaja Sofie Stara Österbottens Tidning -lehdestä. 

Kuva ja teksti: Johanna Korkea-aho


Hankkeiden tiimoilta: Opiskelua väistötiloissa

Innovatiivisten oppimisympäristöjen edistäminen lukioon -hanke

Ajatuksia opiskelusta väistötiloissa

Kun on tehtävä hyppy uuteen, mitä siirtyminen sisäilmaongelmien takia hotellin tiloihin väistöön tarkoittaa, entisiin toimiviin käytäntöihin ei voi enää täysin nojata ja luottaa. Tilanteesta utelias mieli ja into kokeilla saa käyttövoimaa, ja jotakin uutta voi avautua. Opettajana sinun on hotellin tiloissa opettaessasi mietittävä “outside the box” eli luovasti ja kokeilumielellä, mikä näissä tiloissa onnistuu ja mikä voidaan unohtaa.

Oppitunneillahan opitaan aina, muttei aina sitä, mitä opettaja uskoo opettavansa. Huomioni viittaa siihen, että perinteisessä luokassa opiskelijan tulee helpommin istuttua toisen selän takana ja keskityttyä omiin juttuihin omassa “sisäisessä oppimistilassa”, kuin mitä tapahtuu avarassa yhteisessä tilassa. Opettajan ainakin on helpompi ajatella “kaikki mukana tunnilla” -periaatteella, ja toimia sen mukaan. Tämä saattaa itseohjautuville ja omaehtoisille opiskelijoille olla vähän harmittavaakin. Toisaalta täysin uudenlainen tilanne näyttää saavan jotkut opiskelijoista tietoisiksi siitä, että opiskelu voi parhaimmillaan olla myös sellaista, että pääsee itse ottamaan selvää ja tuomaan löytönsä yhteiseen käyttöön oppimisen eteen. Vertaisoppiminen näyttää jostain syystä sujuvammalta ravintolasalin avaruudessa. Oppimistehtäviin keskittyminen näyttää myös onnistuvan. Ehkä siitä syystä, että uusi ympäristö ei opiskelijan tiedonkäsittelyssä yhdisty aikaisemmin opittuihin ja koettuihin tilanteisiin oppitunneilla, vaan auttaa suuntautumaan opiskeluun uudenlaisin ottein.

Lukion ykkösiä tuntitehtävien kimpussa väistötiloissa.

Kysely opiskelijoilta syyskuussa 2019 Psykologia 1 -kurssin puitteissa paljasti yllättäviäkin kokemuksia väistötiloista, kuten

tila on avara, paljon happea ja valoa
ei ole liian hiljaista
kirjoitusalusta tai niiden puuttuminen on pieni miinus
opetus näkyy ja kuuluu selkeästi
plussaa tuoleista, joissa on kirjoitusalusta
keittiön äänet häiritsevät hiukan
tykkään näistä tiloista, koska on vapaata ja säkkituoleja
väistötilat ovat ihan hyvät. Ärsyttää kyllä kun pitää rampata hotellilta yläasteelle. Olisin kyllä mieluummin lukion omassa rakennuksessa
tässä tilassa on ollut todella mieluisaa ja levollista opiskella. Mukavaa on ollut.
väistötilat ovat hyvät. Kyllähän sitä opiskelisi mieluummin ihan oikeassa luokassa, mutta ei voi mitään
opiskelu väistötiloissa on hirveää. Ei ole kunnon luokkaa

Opiskelijoiden persoonalliset erot näkyvät vastausten kirjossa: Joku nauttii siitä, että ei ole liian hiljaista ja on ollut avaruutta ja vapauden tuntua enemmän kuin peruskoulussa, toinen ahdistuu muistellessaan entistä omaa luokkatilaa ja menetettyjä pulpetteja. Vastauksista heijastuu paljon sitäkin, että tilanteessa on harmittavia tekijöitä, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Uuteen tottuminen ja pienten harmien sietäminen tuntuu kuuluvan asiaan väistössä.

Leena Hietaniemi

Rehtorin blogi – Talvinen tervehdys Kaustisen musiikkilukiolta!

Tonttu itse teossa

Lukio-opinnoissa koittaa pian tauko ja hiljennymme vastaanottamaan joulun taian kukin omalla tavallamme. Työhuoneeseeni joulun tuulahduksen ovat tuoneet pianon ja viulun sulosoinnut, jotka ovat kaikuneet läpi opetustilojen viritellen kuulijaansa pyhään jouluyöhön tai joulupukin kiireiseen joulumaahan.

Lukiotyössä aika kiitää opetustuokiosta ja tapahtumasta toiseen ja hetkenä, jolloin pitäisi katsoa kulunutta syyslukukautta taaksepäin tuntee itsensä hieman avuttomaksi siinä, miten voisi pukea sanoiksi kaiken sen monipuolisuuden, mitä kuluneet kuukaudet ovat sisältäneet. Lukuvuoden kolmas jakso on käynnissä ja kohta laskeudumme torstain kuusijuhlan lucioiden ja tiernapoikien myötä joulun hiljaisuuteen. Vuoden lyhin päivä on sunnuntaina 22.12. ja kevätlukukauden myötä saamme kiihtyvällä tahdilla lisää päivänvaloa opiskelun arkeemme. Ensin muutaman sekunnin, sitten jo minuutteja. Koulun loppuessa lauantaina 30.5. aurinko laskee Kaustisella vasta lähempänä keskiyötä. Silloin olemme jo yöttömän yön kynnyksellä.

Vaikka tuntuu siltä, että lukiolaisilta odotetaan yhä enemmän, oppiminen ei saisi tuntua pelkältä suorittamiselta. Lukioaika on ihmisen elämässä myös viisauden hankkimisen aikaa, eikä viisaus kartu jatkuvassa stressitilassa. Kehittyä ja kasvaakin pitäisi. Viisauden ja yleissivistyksen kartuttaminen vaatiikin asioiden vähittäistä sisäistä kypsyttelyä ja oivaltamista. Välillä voi vähän kompuroida ja ottaa takapakkia, mutta kokeilun ja luovimisen kautta nousta ylös kohti asetettuja tavoitteita. Musiikkilukiomme maskotti Kaustinen on hieman omituisesti ylösalaisin lentävä lintu, jolla on toisinaan vaikeuksia ja haasteita pikkulinnun elämässään. Mutta Kaustinen on sinnikäs ja hänellä on lahja, jota kenelläkään muulla ei ole. Hän osaa viheltää paremmin kuin kukaan muu ja hän on ystävänä aivan ylivertainen.

Kaikilla on siis oma tapansa etsiä viisautta. Toiset oppivat lukemalla, toiset kuuntelemalla, toiset tekemällä. Toiset asettavat itselleen välitavoitteita, toiset etenevät suurpiirteisemmin. Nykylukiolaisen on syytä muistaa välillä levon ja itsensä palkitsemisen merkitys. Tavoitteita on uskallettava karsia tai uudelleen mitoittaa. Kun motivaatio on kohdallaan, voi ottaa hieman rennommin. Musiikkilukiossa opiskelijoiden hyvinvointiin ja jaksamiseen on kiinnitetty tänäkin syksynä erityistä huomiota. Moniammatillinen työryhmä on suunnitellut yhdessä opiskelijoiden kanssa yksilöllisiä opinpolkuja ja seurannut opintojen edistymistä. Jokaisen työjärjestys on opiskelijan itsensä näköinen. Mikäli voimavarat uhkaavat ehtyä, tehdään suunnitelma opintotaakan keventämiseksi. Kun kaikki ohjaavat kaikkia, kukaan ei putoa rattailta.

Lukioaikana tulisi ehtiä myös pysähtyä miettimään, mitä teen isona, sitten kun tämä kaikki on ohi. Monet lukiolaiset, joiden kanssa olen keskustellut, ovat todenneet, että jatko-opintojen pohtiminen jää lukioaikana helposti liian vähälle huomiolle. Suoritusputken jälkeen abikeväänä onkin yhtäkkiä uuden edessä, tekemässä kenties merkittäviäkin valintoja tulevaisuutensa suhteen, mutta ehkä vielä epävarmalla tavalla. Meillä jatko-opintomahdollisuuksia luonnostellaan ja pohditaan jo lukiopolun alussa. Opiskelijan ei tarvitse tietää varmaksi, mitä aikoo opintojensa jälkeen tehdä, mutta jonkinlaiset suuntaviivat on hyvä olla olemassa. Opintojen edetessä panostetaan sitten tiiviimmin jatko-opinto-ohjaukseen ja jokaiselle opiskelijalle pyritään löytämään hänelle sopiva jatkopaikka. Viime kevään ylioppilaista moni pääsi haluamalleen alalle. Se on iloinen ja rohkaiseva asia.

Kuluneen syksyn aikana koko koulu on ollut jälleen mukana yhteisöllisesti erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Olemme kulkeneet Taiteiden yöstä joulukonserttiin ja bändikonsertteihin ja opiskelijamme ovat edustaneet kouluamme menestyksekkäästi erilaisissa tapahtumissa ja kilpailuissa, niin musiikin kuin urheilun saralla.

Erityislukiossa nuoren elämä on jatkuvaa stagella olemista, itsensä likoon laittamista ja omien vahvuuksiensa esille tuomista. Positiivista on, että te nuoret uskallatte tuoda esiin oman persoonanne ja luotatte omiin kykyihinne! Niitä kykyjä teillä riittää ja niillä te yllätätte aina meidät opettajatkin. Juuri teidän vuoksenne opetustyö ei koskaan ole tylsää tai muutu sellaiseksi. Riemastuttava kiitos opiskelijakunnalle, joka järjesti opettajille ikimuistoisen kahootin nuorisokielestä. “Möfö”, “Boomer”, “goals” ja “wörtti” olivat täyttä hepreaa.

Lukuvuoden alusta Kaustisen musiikkilukiossa on jatkunut Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä valtakunnallinen musiikin kehittämistehtävä. Olemme käyneet kouluttamassa musiikinopettajia Oulussa ja Tampereella. Keväällä koulutukset jatkuvat Kaustisella. Syksyn alussa kävimme tapaamassa Skotlannin ylänummilla yhteistyökumppaniamme Plocktonin musiikkikoulua. Ehdoton highlight oli opiskelijamme Toukon ja musiikin opettajiemme yhteissoitto skotlantilaisten kanssa. Sitä ennen esiteltiin kaustislaista viulunsoittoperinnettä, joka herätti paljon kiinnostusta.

Musiikkilukion suositut musikaaliproduktiot jatkuvat huhtikuussa, jolloin ensi-iltansa saa Pohjalaismusikaali Henrik – toinen tuleminen! Liput ovat hankittavissa osoitteessa www.lipputoimisto.fi tai ennen esitystä ovelta. Premiere eli ensi-ilta on lauantaina 25.4. klo 16 Kansantaiteenkeskuksessa Kaustisen ytimessä.

Musiikkilukion kuulumisia voit seurata kotisivuiltamme www.musiikkilukio.net

Keväällä meillä on jälleen tarjolla myös Kokkolan yliopistokeskuksen Chydeniuksen ja Centria-ammattikorkeakoulun opintoja. Tutustu tarjontaan kotisivuillamme tai tartu opoa hihasta!

Lämmin kiitos kaikille kuluneesta syksystä! Kiitos myös Musiikkilukion Tuki ry:lle arvokkaasta työstänne opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Kiitos myös muille yhteistyökumppaneillemme!

Levollista joulua ja Voimia uuteen vuoteen 2020!

Toivoo: Ilona Salomaa-Uusitalo ja musiikkilukion väki

ETÄILYÄ

7.5.2020

Etäopiskelua ja -työtä on takana viikkoja. Näillä näkymin etäopiskelu jatkuu musiikkilukiolla kevätlukukauden loppuun saakka. Lukuvuosikertomuksen kirjoitushetki alkaa olla käsillä ja nyt tuntuu siltä, että kertomus, joka tulee alkamaan lukuvuoden alusta, päättyy kuin seinään maaliskuun 19. päivään, jolloin siirryimme etäopetukseen. Mistä kirjoittaa, kun pitkään valmisteltu musikaali ja perinteinen abikonsertti jouduttiin perumaan? Mitä muistelee, kun kevään vuosikurssien väliset pesis- tai jalkapallo-ottelut jäävät pelaamatta?  Miten suhtautua, kun rehtorin kevätkahvit oppilaskunnalle jäävät keittämättä? Puhumattakaan kevään ylioppilasjuhlista. 

Toisaalta mikään ei ole pysähtynyt sen jälkeen, kun siirryimme etäopetukseen. Päinvastoin, opiskelu, opetus, hallintotyö, ja opiskelijahuollollinen työ, kaikki, ovat muuttuneet intensiivisemmäksi. Työn määrä ei ole vähentynyt. Sosiaalinen vuorovaikutus ja yhteisöllisyys ovat ujutettuina verkkoihin ja kaistoihin, jotka välillä kaatuvat ylikuormitettuina. Niin kuormittuvat niiden käyttäjätkin, jotka päivästä toiseen istuvat koneidensa ääressä hankkimassa kursseja, kehittyessä soittajina ja laulajina, sparratessa opiskelijoita, syöttäessä päättöarvosanoja, tehdessä hallinnollisia päätöksiä, ja laittaessa opiskelijoille huolikirjeitä. Verkossa tuntuu olevan kaikki, mutta lopulta vain vähän aidon lähikontaktin puuttuessa. Tuntuu kuin kaikki olisivat karanneet tai hävinneet johonkin. Jos sattuu kauppareissulla näkemään vilauksenkaan opiskelijasta, muuttuu hysteeriseksi ja tekee mieli halata jokaista ja todeta, miten ihanaa on, että olet olemassa. 

Olisi siis kiva palata lähiopetukseen. Olla paikan päällä. Mutta, taas toisaalta, jos emme olisi koskaan saaneet mahdollisuutta näin pitkäjänteiseen sähköisten oppimisympäristöjen testaamiseen, olisi digiloikka siirtynyt muiden kiireiden keskellä jälleen kerran tulevaisuuteen. Uusi opetussuunnitelma, LOPS2021, edellyttää laaja-alaista osaamista ja digitalisaatio on osa sitä. Näiden viikkojen aikana olemme opetelleet ja ennakoineet uutta opetussuunnitelmaa ja tällä tavoin olemme digirikkaampia, kuin ennen etäperiodin alkua. Kun katson kännykkääni, minun on vaikea uskoa, miten paljon erilaisia ”kokousappeja” siihen on ladattuna. Päivän aikana siirryn teamsistä zoomin kautta kätevästi discordiin ja sieltä hangoutsiin ja videovisitiin. Tästä loikasta pitää osata olla jokaisen ylpeä, vaikka arki raskaalta, kouluajan ja vapaa-ajan sekoittuessa hahmottomasti toisiinsa, tuntuisikin.  

Valmistujaisjuhlatkin pidetään elokuussa.

Vielä jaksetaan hetki etäillä ja mennä terveys edellä!

Ilona