Rehtorin blogi

4.3.2024

Maaliskuu, talvi väistyy ja tulevaisuuden suunnitelmat lähtevät valmistuvilla lentoon

Elämme lukuvuoden 2023-2024 kevätlukukautta. Lukuvuodesta on käytännössä yli puolet suoritettuna. 4. jakso vaihtuu runsaan kuukauden päästä viimeiseen 5. jaksoon. Yhteishaku toisen asteen opintoihin on käynnissä ja päättyy 19.3. Musiikkilukiolla vietämme avointen ovien päivää torstaina 7.3. klo 9-15. Tervetuloa tutustumaan yhteisöömme! Kotisivuiltamme löydät myös lukiomme uusimman esittelyvideon.

Koulu alkoi elokuussa, syksy tuli ja talvi työntyi tilalle ja nyt etelärinteistä näkee, että kevät alkaa antaa sapiskaa talvelle. Aika vie meitä eteenpäin nopeassa tahdissa. Lukuvuoteemme on tähän mennessä ehtinyt jo kuulua Taiteiden yö -tapahtuma lokakuussa, perinteinen joulukonsertti Kaustisen kirkossa joulukuussa, Musiikkilukion ilta -konsertti Kaustisen kamarimusiikkiviikolla tammikuussa, skotlantilaisen ystävyyskoulumme, Plocktonin musiikkiopiston vierailu helmikuussa sekä klassisen musiikin iltamatinea -tapahtuman lanseeraus musiikkilukion ohjelmistoon. Lukiossa on järjestetty myös erilaisia työpajoja. Musiikkilukioiden yhteinen ponnistus ”Musiikkilukioista laatua laajemmalle” -käsikirja odottaa valmistumistaan lukuvuoden loppuun mennessä. Tulollaan on vielä upea ”Tunteellinen kone” -musikaali huhtikuun lopussa ja ennen sitä Suomen Lähilukioyhdistyksen vuotuinen seminaari, joka kokoaa tällä kertaa Kaustiselle suomalaisten pienten ja keskisuurten lukioiden rehtoreita sekä vieraita Ylioppilastutkintolautakunnasta opetushallitukseen ja Kuntaliittoon. Pian tapaamme, tervetuloa Kaustiselle!

Lukiolaisten Liitto kertoi marraskuussa olevansa huolestunut siitä, että moni nuori kokee tulevaisuuden suunnitteluun liittyvän vastuun stressaavana. Opojen, ystävien ja yhteiskunnan tarjoama sosiaalinen tuki onkin tärkeässä roolissa opiskelijan tehdessä jatko-opintosuunnitteluaan. Lukiolaisten Liiton hyödyllinen #mustatuleeisona-kampanja on jatkunut talven aikana Instagram Storyssa. Helpotusta tulevaisuuden valintoihin tuonee myös vuoden 2026 korkeakoulu-uudistus, joka purkaa osaltaan jatko-opintosuunnittelupaineita. Korkeakoulupisteytysjärjestelmää järkeistetään ja kielten opiskelulle annetaan vihdoin takaisin sitä arvostusta, mikä sille kuuluu. Itse opiskelin lukioaikana englannin ja ruotsin lisäksi saksaa ja se osoittautui yliopistoon päästyäni erittäin hyödylliseksi valinnaksi. Esimerkiksi historian, kulttuurien tutkimuksen tai teologian opintojen pariin suuntautuvilla kieliarsenaalin on hyvä olla mahdollisimman laaja.

Tänä keväänä valmistuvat ovat olleet vuoden alusta lähtien jatko-opintovalintojen äärellä. Osa on miettinyt ja stressanut jo peruskoulusta saakka, onko valinnat olleet oikeita kohta realisoituvia jatko-opintovalintoja ajatellen. Lukiovuodet ovat olleet monen kohdalla kuormittavia, aivoja ja hermoverkkoja venyttäviä, ja osa miettii välivuoden pitämistä. Tähänkin olen kannustanut: jokainen toimii oman tuntemuksensa mukaan, aivan kuten jokaiselle lukiopolkukin on räätälöity yksilöllisesti.

Joka tapauksessa epävarmat tunteet kuuluvat elämään ja myös tulevaisuuden hahmottamiseen . Kuten Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala on todennut, pettymyksiä ja epäonnistumisia pitää kestää ja ahdistavista tilanteista on hyvä päästä eteenpäin. Kielteisistä tunteista ja kokemuksista ei pidä hätääntyä. Ihmisellä on kyky mennä eteenpäin ja turha murehtiminen vie voimavaroja. Toisaalta Kaltiala muistuttaa aiheellisesti, että nykynuori joutuu päättämään liian isoista asioista liian aikaisin. Jos huoltajat ennen vahvistivat nuorten ainevalintoja koulussa, he ovat tässä ajassa ikään kuin sysätty pois nuoren päätöksistä. Vastuu tulevaisuuden kokonaiskuvan hahmottamisesta on nuorella helposti jo viimeistään 7. luokalta lähtien.

Vaikka aikamme kannustaa ja ohjaa nuoria itsenäisyyteen, on tärkeää, että aikuisen tuki säilyy taustalla. Tukiverkolla tai paremminkin oikealla kunnon vahvalla henkisellä katiskalla ehkäisemme nuorten epävarmuutta, ahdistusta ja pahoinvointia ja toimimme heidän tukenaan heidän ottaessaan ensiaskeleitaan toisen asteen jälkeisessä maailmassa.

4.6.2023

Gaudeamus igitur – ole kiitollinen jokaisesta päivästä ja nauti elämästä täysillä, vaikka taivaan pilvissä olisi tummia sävyjä

Eino Leino kirjoitti keväästä ja tulevasta kesästä todeten kaikkien nuppujen nyt aukeavan, maan kukkivan ja rehoittavan ja päivän uhoavan paistetta. Tässä leinolaisessa voimallisessa heräämisen mielenkollaasissa, kaiken kukkelon ja rehottavuuden keskellä lakitimme ylioppilaamme lauantaina 3.6.

Ensimmäinen kokonainen lukuvuosi on takana upeassa uudessa lukiossamme! Olemme nauttineet uuden oppimisympäristömme eduista joka ikisen oppisekunnin ja -minuutin.

Rehtorin puheessani nostin esiin muutaman teeman (koko puhetta on mahdotonta kopioida tähän). Kulunut lukuvuosi on ollut merkillinen monesta syystä.

Erilaisia kyselyitä ja muutosvelvoitteita on tullut toiselle asteelle niin runsaasti, että eräs kollegani, rehtori etelästä, tuhahti tuskaisena, ettei ikinä muista tällaista tapahtuneen aiemmin. Kyselyihin vastaaminen on vienyt aikaa ja mieleen on empimättä noussut kysymys, miksi selvitystarvetta on tässä maailman ajassa, jossa toinen aste on elänyt muutoksesta toiseen vuodesta 2018 alkaen, edelleen näin paljon.

Tämän lukuvuoden aikana lukioita on muun muassa pyydetty arvioimaan opetussuunnitelmauudistuksen edistymistä ensimmäisen lukuvuoden kokemusten valossa. Lukiokoulutusta on haluttu uudistaa, mutta kysymys on uudistuvatko lukiot oikeasti? Uudistuksiin liittyy aina haasteita, niin nytkin. Opetussuunnitelmauudistus tehtiin pikakelauksella ja monta asiaa jäi vauhdin tiimellyksessä pohtimatta. Unohtui Suomen kansan viisaus, ei hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi.

Lukioille on jäänyt Koulutuksen arviointikeskuksen Karvin selvityksen perusteella epäselväksi, mihin moduuli- ja opintopisteuudistuksilla oikeastaan pyritään. Eräs opiskelijoistamme kirjoitti tuoreessa lukuvuosipalautteessa, että moni on pihalla siitä, miten lukio toimii. Allekirjoitan. Emme mekään tiedä vielä täysin, miten tämän kaiken olisi syytä toimia. Fiksun nuoren fiksu kannanotto. Myös Tarkastusviraston mukaan lukiokoulutuksen perustehtävä on monin paikoin kadoksissa. Lukion opetussuunnitelman toteuttaminen vaatii jatkossa yhteistyön kehittämistä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön syksyllä julkaisema toisen asteen koulutuksen yhteistyön ja järjestäjärakenteen kehittämishankkeen loppuraportti haastaa erityistehtävälukioiden aseman Suomessa, sen että erityistehtävälukiossa nuori pääsee kasvamaan yhteisössään kohti omia ammatillisia tavoitteitaan, mikä ei välttämättä toteudu omalla paikkakunnalla. Erityisen koulutustehtävän järjestelmä on rakentunut 1980-luvun alusta lukien, ja sen juuret ulottuvat jo 1970-luvun lukusuunnitelman antamiin mahdollisuuksiin. Erityisiä koulutustehtäviä on Suomen koulutuskentässä myönnetty yhteensä 75. Näistä 13 musiikkiin painottuvaa.

Erityistehtävälukiot eivät tuota kouluille statusta, joka olisi poissa muilta. Musiikkilukioiden opetuksen tavoitteena on kasvattaa nuoria musiikin ja taiteen ilmapiirissä sekä sitä kautta vahvistaa heidän identiteettiään taiteen kuluttajina. Tämä tavoite on monivuosikymmenvuotinen kerrostuma, pitkällä aikavälillä rakennettu. Koko opetuksen saavutettavuus kärsii, mikäli musiikin ja taideaineiden opetus pirstaloituu ja musiikkilukioiden saavutettu laaja-alainen kehitystyö näivettyy. Jos nykyisenkaltainen erityistehtävälukioverkosto puretaan, sen uudelleen rakentaminen on haasteellista, käytännössä mahdotonta.

Ministeriön mukaan keskeistä on varmistaa oppivelvollisten koulutuksen hyvä saavutettavuus ja laatu sekä vastata jatkuvan oppimisen tarpeisiin. Musiikkilukio mahdollistaa alueellisista eroista riippumatta saavutettavan ja laadukkaan musiikin opetuksen jokaiselle nuorelle, jolle musiikki on tärkeä osa elämää ja myöhemmin jopa ammatti. Musiikin lisäksi musiikkilukioiden tavoitteet kohdentuvat myös muihin erityisen tehtävän taideopintoja tekeviin ja yleislinjoilla opiskeleviin nuoriin. Ministeriön mukaan koulutustarpeen arvioinnin kannalta olisi perusteltua säätää kuntaa laajemmasta toiminta-alueesta. Tähän erityistehtävälukiot vastaavat ollen valtakunnallisia toimijoita.

Ei ole kuitenkaan syytä suistua asetelmaan, jossa erityistehtävälukiot nähdään yleislukioiden vastakohtana, koska lukiokentällä tehdään kollektiivisesti arvokasta työtä suomalaisten nuorten sivistyksen eteen.

Osaamista on kuitenkin hyvä tuoda esiin. Kaustisen musiikkilukio on aloittanut yhteistyön Kuopion taidelukio Lumitin ja muiden Suomen musiikkilukioiden kanssa ns. käsikirjan julkaisemiseksi suomalaisten musiikkilukioiden tekemän työn merkityksestä. Työ valmistuu tulevan lukuvuoden aikana.

Suomen koulutuskentällä haasteeksi on nousemassa myös pienen lukiokoulutuksen järjestäjän saama korotus. Ikäryhmät pienenevät, sukupolvet kapenevat. Tulevaisuudessa lukio tullevat saamaan rahoitusta enemmän saavutettavuuden kuin opiskelijamäärän mukaan. Kaustisen musiikkilukio on valtakunnallinen ja alueellinen toimija, mutta sen lisäksi olisi hyvä ymmärtää opiskeluhuollolliset ja sitä kautta opiskelun edistävyyttä tukevat seikat, joita pienemmät yksiköt tarjoavat.

Mikäli lukiot asetetaan määrälliseen muottiin, jossa ideaali opiskelijamäärä on +500, tämä kuulostaa opiskeluhuollollisesti ja hyvinvoinnillisesti haasteelliselta. Kaustisen musiikkilukiossa meitä on pitkälti toistasataa, mutta voin ylpeänä todeta, että tunnen jokaisen opiskelijani nimeltä ja minulla on mahdollisuus heidän aitoon kohtaamiseensa. Musiikkilukio on paikallisten ja eri puolelta Suomea tulevien nuorten kasvualusta, jossa vahva paikalliskulttuuri ja ulkopuoliset vaikutteet yhdistyvät.

Pienemmissä lukioissa on erityinen kolmannen asteen yhteisöllinen ulottuvuus. Kaustisen musiikkilukiossa ajasta ja ihmisestä tulee kamulaisena oloa. Alumnimme sanoin: musiikkilukiossa opettajien ja opiskelijoiden välillä vallitsee suuri luottamus ja kunnioitus toisia kohtaan.

Valmistuville opiskelijoillemme totesin, että jos kotipesässä on tehnyt parhaansa, se riittää. Tipuja on kotipesässä monenlaisia, kaikki ovat luonnollisesti arvokkaita, mutta tärkeintä on, että kotipesä koettaisiin hyväksi laukaisualustaksi elämään. Toivon, että ylioppilaamme ovat opiskelleet mahdollisimman tukevassa pesässä Kaustisen musiikkilukiossa. Maailmassa, johon he ylioppilaina singahtavat, on hyvä muistaa, että heillä pitäisi olla sen verran vahvat siivet, etteivät he heilahda vaakalentoon ensimmäisessä kiihdytyksessä tai myrskyn noustessa. Me jäämme vilkuttamaan siirtolinnuillemme, ja toivomme, että he palaavat sopivissa tuulissa takaisin, koska kuten tiedämme, Kaustisen musiikkilukio jättää jäljen. Pyrstöön, siipeen tai nokkaan. Ylioppilaat – saatte itse valita.

Kaustisen musiikkilukion ylioppilaita yhdistää myös uniikilla tavalla kaustislaisen Reima Järvilän suunnittelema viulupinssi, joka ojennetaan valmistuville ylioppilasjuhlassa. Viulupinssit on luovutettu ylioppilaille keväästä 1998 alkaen.

Lukuvuoden päättyessä on aika lausua kiitos opiskelijoillemme, henkilökunnallemme, vanhempainyhdistykselle, sivistystoimelle ja lukuisille tukijoillemme, jotka luotte musiikkilukion jokaisessa arjen kohtaamisessa. Kun lukuvuosi päättyy, tulee kesäloma, ansaittu sellainen.

Hyvää kesää ja tavataan Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla heinäkuussa 10.-16.7.2023.

19.2.2023

Artificial intelligence kicks out of the box

Koulumaailmassa varaudutaan alati johonkin. Opetussuunnitelmia hiotaan, opiskeluhuoltosuunnitelmia päivitetään. Turvallinen olo syntyy siitä, että kouluissa tiedetään, miten toimia yllättävissäkin tilanteissa. Tuli kuitenkin päivä, jolloin OpenAI rantautui suomalaisiin kouluihin, eikä kellään tuntunut olevan selkeää suunnitelmaa sille, miten toimittaisiin ChatGPT:n tarjotessa tietovarantoaan lukiolaisten käyttöön.

Tekoälyssä lienee oikeasti kysymys chatbotin tarjoamista sanatodennäköisyyksistä, mutta yhtä kaikki, tekstiä tuottava tekoäly tarjoaa lukiolaiselle mahdollisuuden saada vastauksen erilaisiin tiedollisiin ongelmiin. Kysy chatbotilta aiheesta ”tulivuori”, niin se vastaa ja tarjoaa parhaimmillaan ihan mukavan näkökulman ja katsauksen aiheeseen.

Tehdäänpä testi. Syötetään ChatGPT:n komento ”kirjoita ylioppilaspuhe”. Napin painalluksen verran kuluu aikaa siihen, että chatbot syöksee ulos puheen:

”Arvoisa juhlaväki,

On suuri kunnia ja ilo seisoa tässä tänään ja puhua teille. Haluan aloittaa onnittelemalla kaikkia tänä keväänä valmistuneita ylioppilaita ja toivottaa teille lämpimästi tervetulleiksi aikuisten maailmaan. Tänään juhlimme saavutuksianne, jotka ovat vaatineet paljon kovaa työtä, sitkeyttä ja omistautumista. Olette osoittaneet, että pystytte saavuttamaan suuria asioita, kun vain laitatte tarvittavan vaivan ja ajan siihen.”

Ylioppilaspuhe on kuuden kappaleen pituinen, eikä aivan täytä juhlapuheen pituuskriteereitä, eikä kieliopillisia seikkoja, mutta on tuotoksessa järkeäkin, kuten lauseessa ”on myös tärkeää muistaa, että elämä ei ole aina helppoa, mutta jokainen vastoinkäyminen on mahdollisuus oppia ja kasvaa.”

Peruskoulujen, lukioiden, eikä korkeakoulujen opetussuunnitelmissa ole vielä varsinaista varausta tekoälyn käytön tuottamiin kysymyksiin eli siihen, miten toimitaan tekoälyn kanssa ja miten siihen pitäisi suhtautua. Pelkästään huono asia tekoäly ei voi olla, koska se tuottaa parhaimmillaan uusia keskustelunavauksia ja auttaa tiedon jäsentelyssä. Toisaalta vaarana on, että tekoälyn tuottama teksti kopioituu suoraan opiskelijan esseevastaukseen ilman varauksetonta kritiikkiä. Plagioinnin raja ylittyy, eikä oikeaa oppimista tapahdu. Ylioppilaskirjoituksissa ei ainakaan toistaiseksi voi kilauttaa tekoälykaverille.

Koulut ovatkin uuden edessä tekoälyn kanssa. Tekoäly osaa myös matemaattisia yhtälöitä ja kieliä, joten sen vaikutus ulottuu laajalle. Opettajan pitää olla tarkkana ja hereillä opiskelijoiden tuottamien vastausten kanssa. Toisaalta opettaja voi hyötyä tekoälystä esimerkiksi koekysymysten laadinnassa. Tekoäly on tullut jäädäkseen ja uusia tekoälysukupolvia on syntymässä. Tähän on sopeuduttava myös koulumaailmassa.

Ps. blogitekstini otsikko osoittaa, miten tekoälykin voi hairahtua oikeaoppisessa englannin kielen asussa, ”tekoäly iskee puskista.”

8.2.2023

Kirjahyllyt takaisin!

Iltaa. Kuuntelen huomisia penkkareita odotellessani Yle Areenan podcastia, jossa opetusministeriön neuvotteleva virkamies vaatii kirjahyllyjä takaisin suomalaiskoteihin. Syynä on se, että suomalaiset koulutuserot näkyvät kirjahyllyissä. Perheissä, joissa on kirjahyllyjä kirjoineen, lapset lukevat ja se näkyy suoraan oppimistuloksissa. Kirjahyllyt ovat synonyymi sivistykselle.

Kirjahyllyt hävisivät vähin äänin suomalaiskodeista 2000-luvun alun sisustustrendien myötä. Minimalistinen ja vähäeleinen moderni sisustus ei hyväksy räkkistereoita, levykoteloita, eikä rakasta kirjoja. Kaikki pitää piilottaa näkymättömiin kaappeihin tai pakata tiedostoina bittiavaruuteen. Lukeminen vähenee, ja pisa-tulokset kirkuvat omaa karua kieltään.

Tähän samaan trendiin liittyy lukioiden ja peruskoulujenkin vauhdilla eteenpäin kiitävä tulevaisuudenjuna, jossa uudistus uudistuksen perään tehdään ohikiitävällä nopeudella. Eräs opettajistamme ehdotti veso-päivässä, että mitä jos tekisimme seuraavan hankehakemuksemme menneisyyden lukion hyvistä puolista ja niiden arvojen palauttamisesta. Ensin idea hymyilytti, mutta tarkemmin ajateltuna, eikö vaihteeksi voisi katsoa peruutuspeiliin ja sukeltaa menneeseen koulumaailmaan. Tuliaisina olisi hyviä lainoja vanhan kouluajan oppimismalleista. Eiväthän ne kaikki niin huonoja voineet olla, koska niilläkin kasvatettiin eri alojen osaajia.

Siispä kirjahyllyt ja vanha koulu takaisin! Kuka uskaltaa sanoa varsinkin viimeisen oikeasti ääneen…

7.11.2022

Robottien jaksaminen

Lukiolaisten Liiton liittokokous vaatii lukiolaisille oikeutta vapaa-aikaan ja palautumiseen. Tutkimukset osoittavat lukiolaisten olevan yhä uupuneempia ja kuormittuneempia. Lukioaikaan kohdistuu entistä enemmän vaatimuksia. Lukiolaisten Liiton mukaan koulutyö ja vapaa-aika sekoittuvat toisiinsa ja vapaa-ajallakin puurretaan erilaisia ryhmätöitä ja esseitä. Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja Lukas Virtala totesi viikonloppuna julkaistussa kannanotossa, että ”jatkuva kuormitus vie nuorilta yhden heidän tärkeimmistä oikeuksistaan: oikeuden nauttia nuoruudesta.”

Miten tässä näin kävi? Ennen lukioaika oli ihmisen elämän parasta aikaa. Parhaimmat muistot ovat juuri lukioajalta. Lukio ei koskaan ole ollut helppo polku, onhan se monelta osin yleissivistävä reaaliopisto tai varhaisakatemia, mutta lukio-opintojen ohella elettiin myös nuoruutta. Läksyt tehtiin koulupäivän päätteeksi ja sen jälkeen oli vielä aikaa kavereille ja harrastuksille. Kuunneltiin musiikkia ja pidettiin hauskaa.

Lukiolaisten Liitto osuu naulan kantaan todetessaan, että ”lukion yleissivistävyys ei mene pilalle siitä, jos nuorten työmäärää vähennetään.” Kaustisen musiikkilukiossa aloitimme keskustelun tehtävämäärän vähentämisestä viime keväänä. Opiskelijoilta tuli palautetta siitä, että jos tehtäviä on liikaa, se lannistaa ja loppupeleissä tehtävät jäävät helposti tekemättä. Työmäärän pitäisi pysyä tasaisena ja jaksamisen jollakin tolalla. Keskustelu asiasta jatkuu meillä edelleen.

Nykyisen sähköisen oppimisympäristön sudenkuoppa on se, että opettaja saattaa huomaamattaan ”määrätä” liikaa tehtäviä opiskelijoilleen. Ympäristö on rakennettu sellaiseksi, että hyviä ja mielenkiintoisia tehtäviä on tarjolla paljon ja opettajan on helppo valikoida niitä opiskelijoille omien painotustensa mukaan. Itse putosin tähän kuoppaan viime keväänä UE6-kurssilla. Hädin tuskin jaksoin tarkistaa kaikkia tehtäviä, jotka olin opiskelijoille antanut. Minulle onkin tullut tavaksi muistuttaa opettajia siitä, että klikkaamalla tehtäviä opiskelijoille, klikkaat niitä myös itsellesi tarkistettaviksi. Tässä on hyvä huomioida vastavuoroisuus ja kohtuus molempiin suuntiin, sekä opiskelijan että opettajan jaksamisen takaamiseksi. Kenenkään ei pidä uupua työtaakan alle. Itseltään voi kysyä, jaksaisitko sinä tehdä näin paljon tehtäviä? Onko tämä varmasti syvällisen ja paremman oppimisen tie ja tae?

Mielestäni nyt on hyvä hetki haastaa kaikki Suomen lukiot miettimään opiskelijoiden jaksamisen tukemista työmäärää vähentämällä. Mistä voidaan karsia ilman, että tavoitteellinen yleissivistys kärsii? Voidaanko aloittaa ensin muutaman tehtävän ja esseen karsimisella ja katsoa, mihin se johtaa? Voidaanko oppitunteja aktivoida keskusteluin (eräänlainen ”drama class” -malli) ja luovalla ilmiöoppimisella? Voidaanko kokeiden määrää vähentää arvioinnissa (vs. monipuolinen arviointi)?

Nykyajan lukiolainen kutsuu itseään tiedon omaksumisen ”robotiksi”. Miten saisimme noille roboteille lukioajasta jälleen elämää suuremman kokemuksen?

Erilaisia oppimistapoja kokeillaksemme olemme ottaneet käyttöön ilmiöpohjaiset teltat opetuksessa. Ensimmäinen teltta saapui ja TE3-opintojakson opiskelijat ottivat sen heti omakseen vetäytyen tekemään tehtäviä sen sisässä. Toista telttaa odotetaan saapuvaksi. Tarvittaessa teltat tarjoavat rauhaa aistiyliherkille. Erilaiset kokeilut ja virikkeet oppimisympäristössä lievittävät opiskelijoiden kokemaa stressiä.

31.8.2022

Huhuu uusi lukuvuosi!

Tämä on minun 6. lukuvuoteni Kaustisen musiikkilukiossa. Aika kuluu vauhdikkaasti, ainakin Kaustisella. Muistan hetken elokuussa 2017, kun aloin hoitaa tehtävääni. Oli paljon työtä ja päivät pitkiä. Välillä hallintotyön paine ja osin työn pakkotahtisuuskin ovat tuntuneet miltei kestämättömiltä, mutta sitten, aina kun on tavannut lukiolaisen ja saanut keskustella näiden upeiden nuorten kanssa ja kuulla kuulumisia ja heidän hassujakin juttujaan, niin aurinko on taas paistanut risukkoon. Voimat ovat palautuneet kuin taikuudesta ja usko omaan työhön säilynyt.

Varmaan jokainen Suomen reksi ja opettajakin on kokenut samanlaisia hetkiä ja ajatuksia. Toivotankin jaksamista, intoa, voimia, joustamista, hymyä, voimaantumista, rauhallisuutta, ei-pingottamista, reippautta, energiaa ja mielityyntä kaikkiin kouluihin! Meidän nuoremme ovat voimaannuttavia ja on etuoikeus saada työskennellä täällä.

13.7.2022

Juhlan tunnelmaa!

Tulin kesälomaltani viikoksi töihin ja työhuoneeni ikkunasta kaikuu sisään sykkivä, soiva Kaustinen! Tuskin maltan odottaa hetkeä, kun kohta, puoli yhden aikaan, suoraan ikkunani alla olevalla Massikka-lavalla aloittavat pelimannit soittonsa. Istuin eilen iltapäivällä työpäivän päätteeksi pari tuntia paahtavan auringon alla Massikka-lavan tuntumassa kuuntelemassa kalevalaista kajahdusta Kuopiosta ja Ahjolan Pelimanneja. Muun muassa näitä. Koska vierastan nykymaailmassa vallalla olevaa keskittämisen ja suuruuden ekonomian kulttuuria, minusta oli ihana istuttaa itsensä pienen piskuisen traktorilavan eteen, jossa saattoi interaktiivisesti keskustella esitysten välillä soittajien kanssa ja mikä parasta laulaa heidän mukanaan. Esiintyjät kannustivat yleisöä mukaan. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kaikki on mahdollista! Tämä aitous ja ihmisläheisyys ja ennen kaikkea monipuolinen musiikillinen ilottelu pitää kaikkien kokea.

Kansanmusiikkijuhlien jälkeen ennätän vielä lomailla parisen viikkoa ja sen jälkeen onkin aika kääntää ajatus tulevaan lukuvuoteen ja opiskelijoihimme. Innolla odotan uusia ja vanhoja opiskelijoitamme saapuviksi lukiotyön ääreen.

Vielä on kuitenkin sitä kesää jäljellä.

Yst. Ilona

23.5.2022

Kevät on IN!

Kevät eteni ensin hitaasti, mutta sen jälkeen niin nopeasti, että bloggaamiseni on jäänyt muiden kiireiden katveeseen. Koulua on jäljellä 8 päivää. Kaikki pitäisi saada valmiiksi ennen kesäkuun 4. päivää, jolloin ylpeänä voin julistaa 40 opiskelijaamme uusiksi ylioppilaiksi. Olemme onnellisia ja ylpeitä jokaisesta uudesta ylioppilaastamme. Tämä ikäryhmä on tehnyt väistö- ja korona-ajan poikkeusolosuhteissa vaativaa työtä. Jokainen voi miettiä omakohtaisesti, miten olisi nuorena selvinnyt tällaisista arvaamattomista ja ennustamattomista ajoista ja kyennyt keskittymään opintoihinsa tavoitteenaan ylioppilaaksi tuleminen. Nyt nuo 40 ovat aivan hetkisen kuluttua ylimpiä oppilaita, valmistuneita, ja valmiita seuraavaan elämänvaiheeseen ja -tehtävään.

Valmistuvien myötä on jälleen mediassa virinnyt keskustelua ns. eliittilukioista. Jokakeväisenä tapana on ollut lukioiden ”ränkkääminen”. Kevättalvella ”ränkätään” lukiot opiskelijahakujen perusteella (kenellä eniten hakijoita) ja loppukeväällä ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella (kenellä eniten laudatureita). Syksyisin on listattu nais- tai miesvaltaisimpia lukioita. Syksyllä 2018 Kamulu oli Suomen kolmenkymmenen naisvoittoisemman lukion listalla. Vuotta myöhemmin tilanne oli muuttunut ja uusista opiskelijoista yli puolet oli miespuolisia. Harmillista on, että kaikenlainen ”ränkkääminen” vie tilan ja pohjan tarpeellisilta pohdinnoilta, vaikka sitten kuinka rakastaisi tilastoja. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT ja Palkansaajien tutkimuslaitos PT julistivat vuonna 2017 tehdyn tutkimuksen perusteella, ettei eliittilukioon pääseminen paranna opiskelijan ylioppilaskoemenestystä. Suomessa lukioiden välillä ei ole todellisia tasoeroja ja suomalaiset lukio-opettajat ovat käyneet samat opettajainkoulutuslaitokset.

”Ränkkäämisen” sijaan pitäisi miettiä, miten väestömuutokset ja ikäluokkamuutokset haastavat lukiokoulutuksen ja miten siihen oikeasti vastataan ja mikä on itseasiassa suomalaisen sivistyksen suunta ja ”Pisa”-tulevaisuus. Arviointipainotteisuutta tulisi lukioissa vähentää, tämän osoittavat jo lukiolaisten hyvinvointia mittaavat kouluterveyskyselytkin, mutta onko uuden opetussuunnitelman laajemmat opintojaksot avain tähän? Miten lukiossa voitaisiin vähentää runsaiden tehtävien määrää oppimisen laadun ja kokonaisuuksien ymmärtämisen takaamiseksi? Miksi tehdään opetuksellisia oppimista koskevia muutoksia, jos ylioppilastutkinto säilyy muuttumattomana kypsyyskokeena? Odotan innolla näyttötutkintojen saapumista lukioiden ohjelmaan. Toivottavasti ei tarvitse odottaa enää kauan.

Ensi viikolla musiikkilukiolla pidetään bändien maratonkonsertti. Taitavat nuoret tarttuvat soittimiin ja rehtori nauttii. Työhuoneestani on tasan viisikymmentä askelta konserttiareenalle.

Hyviä ja kauniita kesäpäiviä kaikille! Ennen lomani alkua selviää vielä uusien opiskelijoidemme, tulevien ykkösten nimet. Jännää ja samalla toivorikasta aikaa sekin.

Yst. terv. Ilona

5.1.2022

Lihava kissa makaa
Kuva: stock.adobe.com Ershova Veronika

Tervetuloa uusi vuosi, uudet ja vanhat musiikkilukiolaiset ja uusi koulu!

Rehtorikin on saanut löhötä muutaman päivän sohvalla ja syödä lahjasuklaita ja ihmetellä, miten kissakin syö itsensä joulun aikana ähkyksi ja nukkuu suurimman osan ajasta piilossa kopassaan tassut ojossa. Kohta on kuitenkin levätty tarpeeksi ja on aika laskeutua takaisin koulumaailmaan. Tänä keväänä koulunaloitus on erityisen juhlallista ja mukavaa, kun väistöajan jälkeen pääsemme aloittamaan opiskelun uusissa tiloissa! Kiitollisuuden tunne on suuri, kiitos siitä, että musiikkilukio sai mahdollisuuden uusiin toimiviin ja nykyaikaisiin tiloihin, joissa kykenemme kehittämään edelleen osaamistamme. Koulustamme valmistuu tulevaisuudessakin kiintotähtiä Suomen musiikkimaailmaan sekä monia muiden alojen erityisosaajia.

Ennen joululomaa opiskelijat harmittelivat, onko ihan pakko jäädä lomalle, kun olisi ollut paljon mukavampaa päästä testaamaan uusia tiloja. Toden totta – montaa kertaa elämässä ei opiskelijoiden ja opettajien ja muiden ammattilaisten kohdalle osu mahdollisuus opiskella ja työskennellä uusissa tiloissa. Loppujen lopuksi se on melko harvinaista.

Olen numeroinut lukujärjestyksiin luokkahuoneita ja miettinyt, miten monipuolisia tiloja musiikista yleisopetukseen meiltä nyt löytyy. Akustiikka huoneissa on huippuluokkaa, soittimia kostutetaan, etteivät ne halkeile ja sekin on varmistettu, ettei ilmastointiputkia pitkin kuulu ääniä toisiin tiloihin. Luonnontiedeluokassa voidaan tehdä monenlaisia kokeiluja. Ryhmätyö- ja neuvottelutiloja on runsaasti ja yhden sellaisen perällä odottelee käyttäjiään matalataajuusrentoutustuoli. Mikä sen mukavampaa kuin se, että opiskelija tai henkilökunnan jäsen voi ottaa rentouttavat kymmenen minuutin pikanokoset tuolissa kesken koulupäivän tai aktivoida itseään piristysohjelmalla jaksamaan kouluarjessa.

Kun te ysiluokkalaiset nyt mietitte ja punnitsette vaihtoehtoja eri lukioiden välillä, suosittelen lämpimästi meidän kouluamme! Uskallan sanoa, että meiltä löytyy kaikki: modernit opetustilat musiikista reaaliaineiden opetukseen, monipuolinen toimintakulttuuri ja kurssitarjotin sekä sitoutuneet ja pätevät opettajat. Meillä on ihan jokaiselle jotakin! Kotisivuiltamme löydät ohjeet Kaustisen musiikkilukioon hakemiseen.

Vanhoille musiikkilukiolaisille ja henkilökunnalle sekä tuleville opiskelijoille, tervetuloa uuteen!

Jos koronatilanne sallii, musiikkilukion avointen ovien päivä järjestetään 8.2.2022 klo 9-15 ysiluokkalaisille ja klo 16-19 kaikille kuntalaisille. Tervetuloa!

Kirjoittelen lisää, kun elämä uudessa koulussa toden teolla alkaa…taidan alkaa pitämään päiväkirjaa ihan jokaisesta koulupäivästä. Lähestulkoon 500-sivuinen koronapäiväkirjahan meillä on jo olemassa keväästä 2020 (tämä vinkkinä tuleville historiantutkijoille).

Yst. Ilona

ps. katso kotisivuiltamme opiskelijoidemme video valmistuneesta musiikkilukiosta

Syksyn Lehdet Luuranko Lehtiä - Ilmainen kuva Pixabayssa

19.10.2021

Syyssatoa

Opiskelijat ja henkilökunta ryntäsivät ansaitulle syyslomalle. Minä päätin hengata alkuviikon töissä, koska rehtorin ammattitautina on rästitöiden kertyminen. Niiden purkaminen syyslomalla, kun hektinen kouluarki on tauolla, on oikeastaan aika terapeuttista. Töitä saa tehdä omaan tahtiin ja niihin aikaa panostaen. Tätä toivon aina opiskelijoillekin. Että heillä olisi mahdollisuus satsata aikaa opintoihin niin, että lukioajasta jäisi myönteinen muistikuva ja että tulevaisuuden suunnitelmat kypsyisivät opintojen ohella.

Rasittumista, stressiä, kukaan ei meistä voi tuskin kokonaan välttää, mutta olisi mukava, että nuoret saisivat hyvän ohjauksen opintoihinsa ja kykenisivät suunnittelemaan opintopolkunsa joustavaksi niin, että kaikki etenisi yksilölliset voimavarat ja taidot tunnustaen maaliin saakka. Ylioppilas on nykyään eri oppilas kuin silloin, kun minä olin nuori 90-luvun alussa. Nostan hattua ja ihailen nykyajan lukiopuurtajia. Ja sitä, miten tavoitteellisia nuoret ovat. Minulla ei aikanaan ollut mitenkään kirkkaana päässä, mihin aikoisin lukion jälkeen suuntautua. Teatterikorkeakouluunkaan kun en päässyt, vaikka lukion kakkosella sinne hain. No, taidan jatkaa töissä hengailua, halusin vain käydä toivottamassa kaikille hyvää syksyn jatkoa.

Syysloman jälkeen on pitkään jatkuneessa korona-ajassa epätodellinen hetki, jos ja kun, toivottavasti, saamme järjestää perinteisen Taiteiden yö -tapahtumamme 29.10.2021 yleisötapahtumana. Tervetuloa Kaustisen Kansantaiteenkeskukseen ja Kalliopaviljongille tuona perjantai-iltana turvallisuus huomioiden klo 19-23 välillä kuulemaan esityksiä, joita musiikkilukiolaiset ovat suurella sydämellä valmistaneet. Runomaratonkin on jälleen ohjelmassa ja itse aion lausua runon tai runoja, jotka ovat askarruttaneet sisällöltään minua eniten (”runo, jota en ole koskaan ymmärtänyt” – ainakaan oikein).

Kaikille yseille, jotka haluavat tulla tutustumaan musiikkilukion toimintakulttuuriin, totean, että tervetuloa uuteen, uusiutuvaan lukiomme tammi-helmikuussa! Tuota tilaisuutta ei kannata missata. Monta kertaa elämässä ei täysin uusissa ja uusituissa koulutiloissa pääse opiskelemaan. Tätä on hartaudella suunniteltu ja odotettu.

Tsemppiä syksyyn!

Ilona

KEVÄTHEI!

5.6.2021

Nyt päättyvä musiikkilukion 45. lukuvuosi on ollut onnekas siinä suhteessa, että olemme saaneet opiskella lähes koko lukuvuoden lähiopetuksessa. Luksusta näinä haasteellisina aikoina. Tosin aivan lukuvuoden kalkkiviivoilla epidemian häntä löi meitäkin ja jouduimme siirtymään etäopiskeluun. Eipä sitä olisi toivonut, mutta toisaalta oli hämmästyttävää, miten nopeasti ja joustavasti kykenimme palauttamaan etäopiskelukäytänteet osaksi opiskeluarkeamme.

Meillä jokainen opiskelija on arvokas ja oman, itsensä näköinen. Luovuus, innovatiivisuus ja kaikenlainen kekseliäisyys ovat voimavarojamme. Jokaisen opiskelijan opintopolku suunnitellaan alusta lähtien hänen tarpeidensa ja jatko-opintohaaveidensa mukaan. Tällä viikolla kolme alumniamme tuli valituksi Sibelius-Akatemiaan. Samoin viime keväänä kolme opiskelijaamme sai opiskelupaikan Sibelius-Akatemiassa. Pienemmässä lukiossa tämä on prosentuaalisesti paljon ja kertoo siitä, miten päämäärätietoisia opiskelijamme ovat. Onnea kaikille jatko-opintopaikan saaneille!

Pienissä lukioissa opiskelu on erinäköistä kuin suuremmissa lukioissa. Ne eivät ole monestakaan syystä vertailukelpoisia keskenään. Suuremmissa lukioissa kurssitarjotin voi olla laajempi ja valinnanmahdollisuuksia enemmän, mutta pienemmissä lukioissa yhteisöllisyys ja yksilöllinen ohjaus ja opintopolkujen räätälöinti korostuvat. Miten tätä voitaisiin mitata? Musiikkilukiossa talon seinien sisäistä moninaisuutta on vaikea kuvailla, koska se pitää kokea.

Olennainen kysymys onkin, kuka kiinnostuisi siitä, millaista sisältöä lukiot tuottavat eli mitä me oikeasti teemme ja miten me ylläpidämme yhteisöllisyyttämme? Meillä olisi ainakin paljon ranking-listoja mielekkäämpää kerrottavaa siitä, millaista arkemme on. Luulen, että olisimme siinä koko Suomen mittapuussa aika korkealla. Läheisyyden ja välittämisen luominen ja ylläpitäminen on paljon työläämpää kuin etäisyyden pitäminen.

Tämän lukuvuoden suurinta luovuusantia on ollut musiikkilukion väen kekseliäisyys koulu tapahtumien järjestämisessä. Lukuvuoden alussa opiskelijoiden toiveena oli, että musiikkilukion arkea värittävät tapahtumat kyettäisiin järjestämään mahdollisimman ”normaalisti”. Lokakuussa perinteinen ja jo ikoniseksi muodostunut Taiteiden yö -tapahtumamme striimattiin. Samoin herkkä talvinen joulukonserttimme sai virtuaalisen toteutuksen. Musiikkilukion Youtube-kanavasta tuli symboli selviämiselle poikkeusolojen jatkuessa. Tammikuussa striimattiin Musiikkilukion ilta -konsertti Kaustisen Kamarimusiikkiviikolla. Myöhemmin vanhat tanssivat striimattuna ja bändit soittivat virtuaalisesti. Mansikkana virtuaalikakun päällä oli Henrik-musikaalin esittäminen striimitallenteena. Musikaalin kehittäminen myyntiin tarkoitetuksi striimitallenteeksi oli opettavainen kokemus erilaisten pienlupien ja sopivan striimialustan hankkimisen kiemuroissa. Vähitellen meistä on kuitenkin kehittynyt kelpo striimaajia ja koulun striimikalustoa on kyetty täydentämään Opetushallituksen oppimisympäristöhankkeen avulla.

Tämä lukuvuosi jää historiaan uuden opetussuunnitelmamme, LOPS2021, valmistumisvuotena. Kiitos LOPS-työryhmämme jäsenille, apulaisrehtori Rasmus Tammikille ja lehtori Jukka Laakkoselle sekä myös opettajille, jotka pohtivat uutta opetussuunnitelmaa oman oppiaineensa kannalta. Meillähän opetussuunnitelmaan sisältyy myös musiikin opetussuunnitelma. Nyt on LOPS viittä vaille hyväksyntää vailla ja sitten vain käytännön laaja-alaiseen soveltamiseen.

Kulunut lukuvuosi on vierähtänyt vielä väistötiloissa, mutta aivan lähistöllä on jatkanut valmistumistaan uusi, uusiutuva lukio. Musiikkilukion rakennusprojekti on edennyt aikataulussaan ja opiskelijoista ja opettajista koostuva tiedotustiimi on vlogannut uuden musiikkilukion syntytarinaa. Kävin itsekin opiskelijan kanssa rakennustyömaalla ja saatuamme kypärät päähämme oli aika juhlallinen hetki päästä kipuamaan yläkertaan ja astua ensimmäistä kertaa tulevaan työhuoneeseensa. Rehtorin työhuoneesta onkin hyvät maisemat suoraan opiskelija-asunnoille. Parasta on, että olemme saaneet yhteisöllisesti vaikuttaa uuden koulumme suunnittelutyöhön, jolloin koulusta tulee meidän näköisemme.

Muutama vuosi sitten Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi meille valtakunnallisen musiikin kehittämistehtävän. Tämä siis erityislukiostatuksen lisäksi. Lukuvuoden aikana kykenimme muiden musiikin kehittämistehtävän saaneiden musiikkilukioiden kanssa avaamaan LUMOKE-hankkeen kotisivut, joista voi hyvällä omalla tunnolla olla ylpeä. LUMOKE merkitsee ”lukioiden musiikinopetuksen kehittämistä” ja LUMOKE-sivuilta (www.lumoke.fi) löytyy kattava määrä opetusmateriaalia suomalaisten musiikinopettajien käyttöön. Kannattaa käydä tutustumassa, yllätyt varmasti!

Meidän talomme on ollut poikkeusaikoinakin aktiivinen ja tuskin uskaltaa edes ajatella, mitä kaikkea toimintakulttuuri tulee jälleen sisältämään, kun pääsemme muuttamaan uuteen innovatiiviseen oppimisympäristöömme ja ajat tasaantuvat. Musiikkilukion opiskelijatoiminnan sydän on opiskelijakunta. Opiskelijakuntamme on jälleen kokoustanut ja toiminut innokkaasti. Opiskelijakunta on tarjonnut jaksokahveja ja edustanut omaa lukiota tilaisuuden tullen. Opiskelijakunnan terveiset voit lukea lukuvuosikertomuksesta. Kiitos kuuluu myös aktiivisille tiimeillemme, niitä ohjaaville opettajillemme sekä opiskelijatutoreille. Tämä yhteisöllinen ryhmähenki auttaa jaksamaan ja kantaa pitkälle.

Oppilaitoksemme arjen tärkeänä tukena on tänäkin lukuvuonna toiminut vanhempainyhdistys Musiikkilukion Tuki ry. Tuki ry:n upean energinen joukko huoltajia on saanut opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta aikaan tärkeitä asioita. Tällaisia asioita ovat muun muassa lukiopolkunsa aloittavien ykkösten muistaminen lukuvuoden alussa sekä musikaalilaisten evästyksestä huolehtiminen intensiivisellä harjoitus- ja näytösjaksolla. Opiskelijat ovat olleet huolenpidosta mielissään. Kiitos siis aktiivisille huoltajille! Tässä yhteydessä on syytä kiittää myös kaikkia opiskelijoiden huoltajia rakentavasta kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Yhdessä välittämällä olemme jälleen ohjanneet nuoria kohti aikuisuutta ja vastuullisuutta.

Tämän kevään ylioppilaat ovat opiskelleet ja valmistuneet monella tavalla poikkeusolosuhteissa. He ovat venyneet, puskeneet sisulla eteenpäin ja selvinneet. Nyt on vihdoin nuoruuden riemun ja ilon aika. Hyvin tehty. Ihailen teitä.

Ylioppilasjuhlia pääsemme viettämään 28.8.2021 klo 10 alkaen Kansantaiteenkeskuksen Kaustinen-salissa. Onnea kaikille valmistuville!

Nyt on tältä lukuvuodelta laulut laulettu ja nuotit pantu pussiin. Kiitos musiikkilukion henkilöstölle jokapäiväisestä myötämielisestä suhtautumisestanne kouluarjen ylläpitämiseen. Sitoutunut ja ammattitaitoinen yhteisö on opiskelijoiden etu. Se on kaikille valtava voimavara, joka auttaa jaksamaan arjen kuopissakin.

Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneillemme, jotka olette myötävaikuttaneet tapahtumiemme toteutumiseen ja onnistumiseen.

Teille valmistuville haluan jälleen lausua muistutuksena: Kaustisen musiikkilukio jättää jäljen. Uusi, uusiutuva lukio on myös teidän alumnien koulunne.

Ensi kuun jälkeen on jo elokuu ja koulut alkavat. Lämpimästi tervetuloa myös uudet opiskelijat!

YHTEISHAKU ALKAA PIAN!

Mau kaikki! Olen tulevan kevään ylioppilaskissa Palle Kaustisen musiikkilukiosta. Minua ja ystävääni Kaustista, joka on valmistunut musiikkilukiosta jo aikapäiviä sitten, mutta jäänyt kaikkien iloksi tänne tsemppariksi, pyydettiin kertomaan muutama sana lukio-opinnoista niille, jotka nyt miettivät lukioon hakeutumista. Muistan, että yhteishakulomakkeen täyttäminen oli jännä juttu. Kaikkein helpointa se on, jos tietää varmaksi, mihin aikoo hakea.

Äitini opettaa ja toimii musiikkilukiossa rehtorina, mutta ihan hyvin on pärjätty yhdessä, vaikka äitini aina marmattaakin siitä, että teen kotitehtäviä laiskasti. Mutta kissat nukkuvat päivässä 12–18 tuntia, ja aamuyö on meidän aktiivisinta aikaa. Varmasti olen aina yrittänyt parhaani. Syksyn ylioppilaskirjoituksissa pärjäsin mielestäni kohtuullisesti, vaikka en terveystiedon reaalikokeessa ymmärtänyt kunnolla kysymystä kissan immuunijärjestelmää tehostavista ravintoaineista. Ylioppilaskirjoituksissa pärjää hyvin, kun malttaa lukioaikana opiskella säännöllisesti. Myös omien opintojen aikatauluttamiseen on hyvä panostaa. Olen saanut kaveriltani Kaustiselta hyviä vinkkejä opiskeluun.

Lukiopolultani haluan sanoa, että lukioon kannattaa hakea. Se antaa hyvän yleissivistävän pohjan käytännössä kaikkiin jatko-opintoihin. Kaustisen musiikkilukio on monipuolinen opinahjo, jossa on tarjolla runsaasti erilaisia opintovaihtoehtoja. Aika ei tule pitkäksi ja opintoja kertyy monella enemmänkin kuin vaaditut 150 opintopistettä.

Musiikkilinjan opiskelijana voit käytännössä suorittaa niin paljon musiikinopintoja kuin haluat. Instrumenttiopintoja on tarjolla paljon ja meillä on Suomen pisimmät instrumenttitunnit. Henkilökohtaisen soitin- ja lauluopetuksen sekä musiikinteorian opintojen lisäksi koulussa ovat tarjolla orkesteri, kuoro, bändit, soitin- ja lauluryhmät, musiikkiteatteri, musiikkiteknologia, sävellys ja sovitus.

Koulumme sai syksyllä arvokkaan soitinlahjoituksen (kaksi viulua, alttoviulun ja sellon) ja näin tulevat opiskelijat saavat käyttöönsä huippukuntoisia soittimia, mikä innostaa kokeilemaan erilaisia jousisoittimia soittoinnostuksen sytyttämiseksi. Minun instrumenttini on piano ja olen esiintynyt musiikkilukion konserteissa. Taiteiden yö on ihan huippuelämys. Kun tulin musiikkilukioon, en osannut soittaa kuin kissanpolkan. Pätevien ja innostavien opettajien johdolla minusta on kehittynyt taitava soittaja.

Kaustisen musiikkilukiolla on Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä valtakunnallinen kehittämistehtävä musiikissa, LUMOKE-hanke, jota voit seurata toisilta kotisivuiltamme, www.lumoke.fi. Tuon hankkeen puitteissa musiikkilukio kouluttaa myös suomalaisia musiikinopettajia.

Jos valitset yleislinjan opinnot, saat laadukkaan ja laajan yleissivistyksen. Yleislinjalta löytyy monia mielenkiintoisia opintojaksoja kieliopinnoista lähtien. Jos ohjelmointi tai tekoäly kiinnostaa, voit opiskella niitäkin. Jos harrastat urheilua, saat lajivalmennuksesta tukea urheilu-urallesi. Yleislinjallakin voit valita musiikin opintoja: laulaa kuorossa, soittaa bändissä, loistaa musikaalitähtenä tai osallistua ilmaisutaidon kursseille. Meillä on hyvät opettajat, jotka saavat kehuja opiskelijoilta. Itse olen panostanut lukioaikana kieliin, englantiin, saksaan ja ranskaan, koska niitä voi tarvita, jos vaikka myöhemmin lähtisin EU:n eläinterveyslaitoksen hommiin.

Haluan myös suositella yhteistyökumppaniamme Kpedun Kaustisen Raviopistoa, jossa voit suorittaa kaksois- tai kolmoistutkinnon hevosammattilukiossa (poniravilukio tai ratsastuslukio). Lukio-opinnot järjestetään joustavasti Kaustisen musiikkilukiossa. Suoritettuasi ylioppilastutkinnon sinulla on mahdollisuus edetä esimerkiksi eläinlääketieteellisiin opintoihin. Lukio-opinnoissa hankit hyvän kielitaidon työllistyäksesi hevostalouden kansainvälisiin tehtäviin. Kärsivälliset hevoset ovat jaksaneet hienosti meitä vähän levottomampia ja kiehnaavia kissaopiskelijoita ja meistä on tullut hyviä ystäviä. Suosittelen ehdottomasti hevosammattilukiota opiskeluvaihtoehtona!

Minusta on mukavaa, että musiikkilukiossa opiskelijalle laaditaan ja räätälöidään yksilöllinen opinto-ohjelma, ”oma linja”. Olen saanut opiskella ja naukua omaan tahtiin, rauhassa. Välitunneilla on ollut aikaa tutustua muihin opiskelijoihin. Meillä ei ole erityisiä ryhmittymiä, vaan kaikki juttelevat kaikkien kanssa. Opiskelijakaverini sanoi, että tämä on ”hauska koulu”.

Huippua on se, että ensi syksynä opiskelijat pääsevät muuttamaan uusiutuvaan uuteen lukiorakennukseen. Rehtori on luvannut, että opiskelijat saavat tehdä koulusta oman näköisensä. Kaustinen on luvannut ottaa paikan opiskelijakunnan huoneen sohvalta. Uudessa koulussa on kuulemma panostettu opiskelijoiden hiljaisen työn -tiloihin, joissa voi rauhoittua ja kehrätä koulupäivien keskellä.

Me kissa- ja lintuopiskelijatkin tiedämme, että pienessä lukiossa opiskelu on erinäköistä kuin suuremmissa yksiköissä. Pienemmässä lukiossa yhteisöllisyys ja yksilöllinen ohjaus ja opintopolkujen räätälöinti opiskelijalähtöisesti korostuvat. Erityislukioiden arki on täynnä yksilöllistä opetusta ja yhteisöllisiä tapahtumia aamusta iltaan.

Tervetuloa opiskelemaan Kaustisen musiikkilukioon! Me vanhat opiskelijat, alumnit, olemme myös edelleen mukana lukion toiminnassa.

Toivoo, Palle & Kaustinen

Yhteishaku 23.2.-23.3.2021

SYYSTERVEISET MUSIIKKILUKIOLTA!

28.10.2020

Laskeudumme kohta marraskuuhun. Minulla on tapana iltalenkilläni kuunnella erilaisia podcasteja ja eräässä sellaisessa toimittaja totesi, että marraskuukin voi olla tunnelmallinen ja harmaus kaunista. Vaikka marraskuussa oksat ovat paljaana puussa, eikä rannan vedessä voi polskia, voi laittaa saappaat jalkaan ja lähteä reippaalle metsälenkille ja istahtaa kannonnokkaan ihailemaan luonnon valmistautumista pureviin pakkasöihin. Ja niitä pakkaskiteitä nyt kaivataan, jotta pääsisi tänä talvena suksille, vaikka olenkin enemmän perässähiihtäjä kuin suksilla sujuttelija.

Musiikkilukiolla syksy on edennyt omaa reipasta vauhtiaan, vaikka koronaepidemia väijyy taustalla. Jotenkin koulun eloisa arki, josta osoituksena oli jälleen perinteinen Taiteiden yö -ilta, vie mennessään ja työntää uhkakuvat taustalle. Opiskelijat yllättävät jatkuvasti osaamisellaan ja puskevat eteenpäin haasteellisissa olosuhteissa. Myös henkilökunta venyy. Toki musiikkilukion arjessakin eletään koronan ehdoilla ja sekä henkilökunta että opiskelijat ovat olleet ”huputettuina” eli maskit kasvoillaan jo muutaman viikon. Itse puin maskin kasvoilleni ensimmäisenä koulupäivänä elokuussa ja uskon, että sen avulla olen onnistunut torjumaan myös kylässä kiertävät syysflunssan ilkimykset.

Musiikkilukion arki siis soljuu eteenpäin ja yritämme pitää mielen korkealla. Sanon aina opiskelijoille, että katto on niin korkealla, mihin sen itse asetatte. Kun itse tunnen toisinaan hautautuvani hallinnon raskaan leimaisimen alle, saan voimaa opiskelijakohtaamisista. Tässä 2. jaksossa minulla on opetusta, ja täytyy sanoa, että tuntuu hyvältä, kun välillä on mahdollisuus päästä kanslian seinien sisältä raittiiseen opiskelijailmaan. Toisaalta jaamme kansliassa koulusihteerin kanssa välillä sellaisia mukavia hetkiä, jotka luovat ilonkipinää ja jaksamista arkeen. Syksyyn iloa on tuonut uusi vedenkeitin ja tutustuminen pikakahvijauheisiin.

Uuden musiikkilukion rakentaminen on alkanut ja se antaa suurimman voimavivun selvitä näistä haasteellisista ajoista. Hurraa! Uuden lukion huominen on ihan nurkan takana. Ensimmäiset havainnekuvat uudesta lukiorakennuksesta julkaistaan kotisivuillamme ja somekanavissamme ja ainakin tuoreen opiskelijapalautteen mukaan vaikuttaa ”mahtavan näköseltä”. 

Toivon jaksamista ja tsemppiä kaikkiin suuntiin! Joka kouluun ja kotiin. 

Ilona 

ETÄILYÄ

7.5.2020

Etäopiskelua ja -työtä on takana viikkoja. Näillä näkymin etäopiskelu jatkuu musiikkilukiolla kevätlukukauden loppuun saakka. Lukuvuosikertomuksen kirjoitushetki alkaa olla käsillä ja nyt tuntuu siltä, että kertomus, joka tulee alkamaan lukuvuoden alusta, päättyy kuin seinään maaliskuun 19. päivään, jolloin siirryimme etäopetukseen. Mistä kirjoittaa, kun pitkään valmisteltu musikaali ja perinteinen abikonsertti jouduttiin perumaan? Mitä muistelee, kun kevään vuosikurssien väliset pesis- tai jalkapallo-ottelut jäävät pelaamatta?  Miten suhtautua, kun rehtorin kevätkahvit oppilaskunnalle jäävät keittämättä? Puhumattakaan kevään ylioppilasjuhlista. 

Toisaalta mikään ei ole pysähtynyt sen jälkeen, kun siirryimme etäopetukseen. Päinvastoin, opiskelu, opetus, hallintotyö, ja opiskelijahuollollinen työ, kaikki, ovat muuttuneet intensiivisemmäksi. Työn määrä ei ole vähentynyt. Sosiaalinen vuorovaikutus ja yhteisöllisyys ovat ujutettuina verkkoihin ja kaistoihin, jotka välillä kaatuvat ylikuormitettuina. Niin kuormittuvat niiden käyttäjätkin, jotka päivästä toiseen istuvat koneidensa ääressä hankkimassa kursseja, kehittyessä soittajina ja laulajina, sparratessa opiskelijoita, syöttäessä päättöarvosanoja, tehdessä hallinnollisia päätöksiä, ja laittaessa opiskelijoille huolikirjeitä. Verkossa tuntuu olevan kaikki, mutta lopulta vain vähän aidon lähikontaktin puuttuessa. Tuntuu kuin kaikki olisivat karanneet tai hävinneet johonkin. Jos sattuu kauppareissulla näkemään vilauksenkaan opiskelijasta, muuttuu hysteeriseksi ja tekee mieli halata jokaista ja todeta, miten ihanaa on, että olet olemassa.

Olisi siis kiva palata lähiopetukseen. Olla paikan päällä. Mutta, taas toisaalta, jos emme olisi koskaan saaneet mahdollisuutta näin pitkäjänteiseen sähköisten oppimisympäristöjen testaamiseen, olisi digiloikka siirtynyt muiden kiireiden keskellä jälleen kerran tulevaisuuteen. Uusi opetussuunnitelma, LOPS2021, edellyttää laaja-alaista osaamista ja digitalisaatio on osa sitä. Näiden viikkojen aikana olemme opetelleet ja ennakoineet uutta opetussuunnitelmaa ja tällä tavoin olemme digirikkaampia, kuin ennen etäperiodin alkua. Kun katson kännykkääni, minun on vaikea uskoa, miten paljon erilaisia ”kokousappeja” siihen on ladattuna. Päivän aikana siirryn teamsistä zoomin kautta kätevästi discordiin ja sieltä hangoutsiin ja videovisitiin. Tästä loikasta pitää osata olla jokaisen ylpeä, vaikka arki raskaalta, kouluajan ja vapaa-ajan sekoittuessa hahmottomasti toisiinsa, tuntuisikin.

Valmistujaisjuhlatkin pidetään elokuussa.

Vielä jaksetaan hetki etäillä ja mennä terveys edellä!

Ilona

Talvinen tervehdys Kaustisen musiikkilukiolta

19.12.2019

Lukio-opinnoissa koittaa pian tauko ja hiljennymme vastaanottamaan joulun taian kukin omalla tavallamme. Työhuoneeseeni joulun tuulahduksen ovat tuoneet pianon ja viulun sulosoinnut, jotka ovat kaikuneet läpi opetustilojen viritellen kuulijaansa pyhään jouluyöhön tai joulupukin kiireiseen joulumaahan.

Lukiotyössä aika kiitää opetustuokiosta ja tapahtumasta toiseen ja hetkenä, jolloin pitäisi katsoa kulunutta syyslukukautta taaksepäin tuntee itsensä hieman avuttomaksi siinä, miten voisi pukea sanoiksi kaiken sen monipuolisuuden, mitä kuluneet kuukaudet ovat sisältäneet. Lukuvuoden kolmas jakso on käynnissä ja kohta laskeudumme torstain kuusijuhlan lucioiden ja tiernapoikien myötä joulun hiljaisuuteen. Vuoden lyhin päivä on sunnuntaina 22.12. ja kevätlukukauden myötä saamme kiihtyvällä tahdilla lisää päivänvaloa opiskelun arkeemme. Ensin muutaman sekunnin, sitten jo minuutteja. Koulun loppuessa lauantaina 30.5. aurinko laskee Kaustisella vasta lähempänä keskiyötä. Silloin olemme jo yöttömän yön kynnyksellä.

Vaikka tuntuu siltä, että lukiolaisilta odotetaan yhä enemmän, oppiminen ei saisi tuntua pelkältä suorittamiselta. Lukioaika on ihmisen elämässä myös viisauden hankkimisen aikaa, eikä viisaus kartu jatkuvassa stressitilassa. Kehittyä ja kasvaakin pitäisi. Viisauden ja yleissivistyksen kartuttaminen vaatiikin asioiden vähittäistä sisäistä kypsyttelyä ja oivaltamista. Välillä voi vähän kompuroida ja ottaa takapakkia, mutta kokeilun ja luovimisen kautta nousta ylös kohti asetettuja tavoitteita. Musiikkilukiomme maskotti Kaustinen on hieman omituisesti ylösalaisin lentävä lintu, jolla on toisinaan vaikeuksia ja haasteita pikkulinnun elämässään. Mutta Kaustinen on sinnikäs ja hänellä on lahja, jota kenelläkään muulla ei ole. Hän osaa viheltää paremmin kuin kukaan muu ja hän on ystävänä aivan ylivertainen.

Kaikilla on siis oma tapansa etsiä viisautta. Toiset oppivat lukemalla, toiset kuuntelemalla, toiset tekemällä. Toiset asettavat itselleen välitavoitteita, toiset etenevät suurpiirteisemmin. Nykylukiolaisen on syytä muistaa välillä levon ja itsensä palkitsemisen merkitys. Tavoitteita on uskallettava karsia tai uudelleen mitoittaa. Kun motivaatio on kohdallaan, voi ottaa hieman rennommin. Musiikkilukiossa opiskelijoiden hyvinvointiin ja jaksamiseen on kiinnitetty tänäkin syksynä erityistä huomiota. Moniammatillinen työryhmä on suunnitellut yhdessä opiskelijoiden kanssa yksilöllisiä opinpolkuja ja seurannut opintojen edistymistä. Jokaisen työjärjestys on opiskelijan itsensä näköinen. Mikäli voimavarat uhkaavat ehtyä, tehdään suunnitelma opintotaakan keventämiseksi. Kun kaikki ohjaavat kaikkia, kukaan ei putoa rattailta.

Lukioaikana tulisi ehtiä myös pysähtyä miettimään, mitä teen isona, sitten kun tämä kaikki on ohi. Monet lukiolaiset, joiden kanssa olen keskustellut, ovat todenneet, että jatko-opintojen pohtiminen jää lukioaikana helposti liian vähälle huomiolle. Suoritusputken jälkeen abikeväänä onkin yhtäkkiä uuden edessä, tekemässä kenties merkittäviäkin valintoja tulevaisuutensa suhteen, mutta ehkä vielä epävarmalla tavalla. Meillä jatko-opintomahdollisuuksia luonnostellaan ja pohditaan jo lukiopolun alussa. Opiskelijan ei tarvitse tietää varmaksi, mitä aikoo opintojensa jälkeen tehdä, mutta jonkinlaiset suuntaviivat on hyvä olla olemassa. Opintojen edetessä panostetaan sitten tiiviimmin jatko-opinto-ohjaukseen ja jokaiselle opiskelijalle pyritään löytämään hänelle sopiva jatkopaikka. Viime kevään ylioppilaista moni pääsi haluamalleen alalle. Se on iloinen ja rohkaiseva asia

Kuluneen syksyn aikana koko koulu on ollut jälleen mukana yhteisöllisesti erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Olemme kulkeneet Taiteiden yöstä joulukonserttiin ja bändikonsertteihin ja opiskelijamme ovat edustaneet kouluamme menestyksekkäästi erilaisissa tapahtumissa ja kilpailuissa, niin musiikin kuin urheilun saralla

Erityislukiossa nuoren elämä on jatkuvaa stagella olemista, itsensä likoon laittamista ja omien vahvuuksiensa esille tuomista. Positiivista on, että te nuoret uskallatte tuoda esiin oman persoonanne ja luotatte omiin kykyihinne! Niitä kykyjä teillä riittää ja niillä te yllätätte aina meidät opettajatkin. Juuri teidän vuoksenne opetustyö ei koskaan ole tylsää tai muutu sellaiseksi. Riemastuttava kiitos opiskelijakunnalle, joka järjesti opettajille ikimuistoisen kahootin nuorisokielestä. “Möfö”, “Boomer”, “goals” ja “wörtti” olivat täyttä hepreaa

Lukuvuoden alusta Kaustisen musiikkilukiossa on jatkunut Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä valtakunnallinen musiikin kehittämistehtävä. Olemme käyneet kouluttamassa musiikinopettajia Oulussa ja Tampereella. Keväällä koulutukset jatkuvat Kaustisella. Syksyn alussa kävimme tapaamassa Skotlannin ylänummilla yhteistyökumppaniamme Plocktonin musiikkikoulua. Ehdoton highlight oli opiskelijamme Toukon ja musiikin opettajiemme yhteissoitto skotlantilaisten kanssa. Sitä ennen esiteltiin kaustislaista viulunsoittoperinnettä, joka herätti paljon kiinnostusta.

Musiikkilukion suositut musikaaliproduktiot jatkuvat huhtikuussa, jolloin ensi-iltansa saa Pohjalaismusikaali Henrik – toinen tuleminen! Liput ovat hankittavissa osoitteessa www.lipputoimisto.fi tai ennen esitystä ovelta. Premiere eli ensi-ilta on lauantaina 25.4. klo 16 Kansantaiteenkeskuksessa Kaustisen ytimessä.

Musiikkilukion kuulumisia voit seurata kotisivuiltamme www.musiikkilukio.net

Keväällä meillä on jälleen tarjolla myös Kokkolan yliopistokeskuksen Chydeniuksen ja Centria-ammattikorkeakoulun opintoja. Tutustu tarjontaan kotisivuillamme tai tartu opoa hihasta!

Lämmin kiitos kaikille kuluneesta syksystä! Kiitos myös Musiikkilukion Tuki ry:lle arvokkaasta työstänne opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Kiitos myös muille yhteistyökumppaneillemme!

Levollista joulua ja Voimia uuteen vuoteen 2020!

Toivoo: Ilona Salomaa-Uusitalo ja musiikkilukion väki