Vuoden 2020 alumni Janika Viitala esittäytyy

Vuoden 2020 alumni Janika Viitala (oik.) otti tunnustuksen vastaan Kamarimusiikkiviikon Musiikkilukion illassa 24.1.2020. Musiikkilukion opettaja Tuire Kolalla (vas.) on ollut oma osuutensa Janikan kemian kipinän sytyttämisessä. (Kuva Ira Korkala)

Työskentelen Teknologian tutkimuskeskus VTT:llä, ja asun Jyväskylässä yhdessä avomieheni kanssa. Olen kotoisin Kaustiselta Vintturin kylältä. Musiikkiharrastus vei minut Kaustisen musiikkilukioon, josta valmistuin vuonna 2013. Opiskelupaikan hakeminen lukion viimeisenä keväänä ei ollut helppoa. Olin lapsesta saakka haaveillut eläinlääkärin ammatista, mutta vierailtuani Viikin kampuksella Helsingissä ala ei enää tuntunutkaan omalta jutulta.  Olin hyvä luonnontieteissä ja matematiikassa, joten päätin hakea aloille, joissa minulla olisi mahdollisuus hyödyntää tätä vahvuutta. Työllistymismahdollisuudet luonnontieteellisillä aloilla nähtiin myös silloin positiivisina. Lopulta valitsin kemian opinnot yliopistossa bioanalyytikon opintojen sijasta, koska näin kemian alan työllistymismahdollisuudet monipuolisempana.

Syksyllä 2013 aloitin kemian kandidaattiohjelman opinnot Jyväskylän yliopistossa. Musiikkilukio ja muutto vieraalle paikkakunnalle kasvattivat minusta rohkeamman. Otin periaatteekseni tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin, jotka herättivät vähänkään kiinnostusta; ts. sanoa useammin kyllä kuin ei. Tätä periaatetta noudattaen päädyin esimerkiksi mukaan perustamaan kemian laitoksen opiskelijakuoroa Ylistön Yllärit sekä Kemianteollisuus ry:n Nuorisopaneelin toimintaan. Nuorisopaneelissa toimiminen vaati työtä ja nipistämistä omasta vapaa-ajasta, mutta palkintona sain tutustua uusiin ihmisiin ja uutta näkemystä siitä, minkälaisiin työtehtäviin kemisti voi teollisuudessa päätyä.

Kemian yliopisto-opintoihin ei sisälly pakollista työharjoittelua. Opiskelu tuntui ajoittain teoriapainotteiselta ja yhteyttä teollisuuteen oli vaikea nähdä. Siksi hakeuduin jo opintojen varhaisessa vaiheessa oman alan kesätöihin. Ensimmäinen oman alan kesätyöpaikka tärppäsi Kaustiselta NabLabs Oy:ltä, jossa sain tehdä avustavia töitä. Seuraavat kolme kesää vietin Pietarsaaressa UPM:n sellutehtaan laadunvalvontalaboratoriossa. Työskentely sellutehtaalla toi minulle varmuuden siitä, että olen oikealla alalla.

Ennen viimeisen opiskeluvuoden aloitusta eteeni tuli jälleen mielenkiintoinen tilaisuus. Hain gradutyöpaikkaa Jyväskylän VTT:lle kuitutuotteiden tutkimusalueelle. Kokemukseni sellutehtaalla katsottiin eduksi, ja sain paikan. Gradutyö liittyi kehitteillä olevaan paperin ja muiden kuitutuotteiden valmistusteknologiaan, vaahtorainaukseen. Opinnäytetyö oli osa VTT:n kansainvälistä vaahtorainauksen kehittämisprojektia. Gradutyö sujui lopulta niin hyvin, että Suomalaisten kemistien seura palkitsi minut Nuorten tutkijoiden tunnustuspalkinnolla.

Yliopisto-opinnoissa ja tutkijan työssä on ollut hyötyä musiikkilukiossa saadusta esiintymiskokemuksesta. Taiteiden yön keikoilla jännitti niin, että kädet vapisivat ja sydän hakkasi eikä soittamisesta meinannut tulla mitään. Kyllä vieläkin jännittää olla ihmisten edessä kertomassa tutkimustuloksista, mutta se on sellaista hyvää jännitystä, ja pystyn näissä tilanteissa olla enemmän oma itseni.

Kaustisen musiikkilukion vuoden 2020 alumni

Kaustisen musiikkilukio on valinnut vuoden 2020 alumnikseen musiikkilukion kasvatin, vuoden 2013 ylioppilaan Janika Viitalan. Viitala sai vuonna 2019 Suomalaisten Kemistien Seuran Nuorten tutkijain tunnustuspalkinnon pro gradu -tutkimuksestaan, joka käsitteli vaahtorainausta puunjalostusteknologiassa. Palkinto on merkittävä tunnustus uraauurtavasta työstä, joka on saavuttanut kansainvälistäkin huomiota. Onnittelut Janikalle ja menestystä myös jatkossa!

Musiikkilukiolle menestystä puhetaitokilpailussa

Kaustisen musiikkilukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Vilma Kivelä voitti Kokkolassa tiistaina 14.1. pidetyn lukiolaisten puhetaitokilpailun, joka pidettiin neljättä kertaa. Kivelän asiantunteva puhe järvien rehevöitymisestä muodostui suomalaisen liha- ja maitotalouden puolustuspuheeksi ja tuomaristo vakuuttui puheen vaikuttavuudesta niin, että Kivelälle povattiin poliitikon uraa.

Kilpailuun osallistui yhteensä kolmetoista lukiolaista, joista kolme ruotsinkielisten sarjaan ja kymmenen suomenkielisten sarjaan. Molemmista sarjoista palkittiin kolme parasta. Suomenkielisen sarjan toiseksi tuli Suvi Hirvelä Kokkolan suomalaisesta lukiosta ja kolmanneksi Thiyada Haeotai Kalajoen lukiosta. Kaustisen musiikkilukiota edusti myös toisen vuosikurssin Markus Rahkonen. Kaikki osallistujat saivat todistuksen. Pääpalkinto on arvoltaan 350 €.

Perinteeksi muodostuneen kilpailun järjestäjä on  kolmen pohjalaismaakunnan alueella toimiva Lions-piiri 107-O. Kilpailupaikkana oli tälläkin kertaa Kokkolan suomalaisen lukion yhteislyseon toimipaikka, jossa järjestelyitä johti rehtori Raimo Lammi. 

Puhekilpailutoimikunnan puheenjohtaja Heikki Hemmilä Lions Club Ylivieskasta avasi kilpailun ja toimi yhtenä tuomarina. Hemmilä, kilpailun kehittäjä, korosti, kuinka nyky-yhteiskunnassa tarvitaan hyvää puhetaitoa. Muut tuomariston jäsenet olivat puheviestinnän professori Tarja Valkonen Jyväskylän yliopistosta, entinen kansanedustaja ja kaupunginvaltuuttettu Bjarne Kallis, Vasa övningskolan rehtori Ulla Granfors ja toimittaja Sofie Stara Österbottens Tidning -lehdestä. 

Kuva ja teksti: Johanna Korkea-aho


Hankkeiden tiimoilta: Opiskelua väistötiloissa

Innovatiivisten oppimisympäristöjen edistäminen lukioon -hanke

Ajatuksia opiskelusta väistötiloissa

Kun on tehtävä hyppy uuteen, mitä siirtyminen sisäilmaongelmien takia hotellin tiloihin väistöön tarkoittaa, entisiin toimiviin käytäntöihin ei voi enää täysin nojata ja luottaa. Tilanteesta utelias mieli ja into kokeilla saa käyttövoimaa, ja jotakin uutta voi avautua. Opettajana sinun on hotellin tiloissa opettaessasi mietittävä “outside the box” eli luovasti ja kokeilumielellä, mikä näissä tiloissa onnistuu ja mikä voidaan unohtaa.

Oppitunneillahan opitaan aina, muttei aina sitä, mitä opettaja uskoo opettavansa. Huomioni viittaa siihen, että perinteisessä luokassa opiskelijan tulee helpommin istuttua toisen selän takana ja keskityttyä omiin juttuihin omassa “sisäisessä oppimistilassa”, kuin mitä tapahtuu avarassa yhteisessä tilassa. Opettajan ainakin on helpompi ajatella “kaikki mukana tunnilla” -periaatteella, ja toimia sen mukaan. Tämä saattaa itseohjautuville ja omaehtoisille opiskelijoille olla vähän harmittavaakin. Toisaalta täysin uudenlainen tilanne näyttää saavan jotkut opiskelijoista tietoisiksi siitä, että opiskelu voi parhaimmillaan olla myös sellaista, että pääsee itse ottamaan selvää ja tuomaan löytönsä yhteiseen käyttöön oppimisen eteen. Vertaisoppiminen näyttää jostain syystä sujuvammalta ravintolasalin avaruudessa. Oppimistehtäviin keskittyminen näyttää myös onnistuvan. Ehkä siitä syystä, että uusi ympäristö ei opiskelijan tiedonkäsittelyssä yhdisty aikaisemmin opittuihin ja koettuihin tilanteisiin oppitunneilla, vaan auttaa suuntautumaan opiskeluun uudenlaisin ottein.

Lukion ykkösiä tuntitehtävien kimpussa väistötiloissa.

Kysely opiskelijoilta syyskuussa 2019 Psykologia 1 -kurssin puitteissa paljasti yllättäviäkin kokemuksia väistötiloista, kuten

tila on avara, paljon happea ja valoa
ei ole liian hiljaista
kirjoitusalusta tai niiden puuttuminen on pieni miinus
opetus näkyy ja kuuluu selkeästi
plussaa tuoleista, joissa on kirjoitusalusta
keittiön äänet häiritsevät hiukan
tykkään näistä tiloista, koska on vapaata ja säkkituoleja
väistötilat ovat ihan hyvät. Ärsyttää kyllä kun pitää rampata hotellilta yläasteelle. Olisin kyllä mieluummin lukion omassa rakennuksessa
tässä tilassa on ollut todella mieluisaa ja levollista opiskella. Mukavaa on ollut.
väistötilat ovat hyvät. Kyllähän sitä opiskelisi mieluummin ihan oikeassa luokassa, mutta ei voi mitään
opiskelu väistötiloissa on hirveää. Ei ole kunnon luokkaa

Opiskelijoiden persoonalliset erot näkyvät vastausten kirjossa: Joku nauttii siitä, että ei ole liian hiljaista ja on ollut avaruutta ja vapauden tuntua enemmän kuin peruskoulussa, toinen ahdistuu muistellessaan entistä omaa luokkatilaa ja menetettyjä pulpetteja. Vastauksista heijastuu paljon sitäkin, että tilanteessa on harmittavia tekijöitä, muttei mitään ylitsepääsemätöntä. Uuteen tottuminen ja pienten harmien sietäminen tuntuu kuuluvan asiaan väistössä.

Leena Hietaniemi