|
Markus Ketolan Storm Chasers ei päästä vähällä
|
|
2011/01/24 - Musiikkilukion illassa myös opiskelijoiden omia sävellyksiä
Teos tarjoaa tekijöilleen haastetta: niin jousiorkesterilla, kuorolla, lyömäsoittajilla kuin muiden instrumenttien soittajilla on taatusti tekemistä kullakin omassa osuudessaan ja teoksen johtavalla Jarmo Kotajalla kokonaisuuden hallinnassa. Storm Chasers -teoksen (suom. Myrskybongarit) voi ajatella kertovan muusikkona olemisesta. Muusikkous vaatii ääretöntä määrää harjoittelua, itsekuria, tahtoa ja uskoa tekemiseen. - Suhteessa kuluvaan aikaan ja vaadittuun työmäärään esiintymisiä ja varsinkin poikkeuksellisen hienoja kokemuksia voi olla hyvin vähän, Ketola sanoo. Siinä mielessä muusikko on vähän kuin myrskybongari. - Kun se hieno, ainutlaatuinen juttu lopulta osuu kohdalle, niin se on kuitenkin kaiken vaivan väärti. Viime vuonna Markus Ketola luennoi musiikkilukion Studia generalia -sarjassa ja piti päälle päätteeksi rumpuklinikan koulun lyömäsoittajille. Vierailun yhteydessä syntyi ajatus tulosta kamarimusiikkiviikolle. Ketola onkin viikolla mukana niin säveltäjänä, muusikkona kuin juontajana. Musiikkilukiolaisille säveltäessään Ketola ajatteli erityisesti väripalettia, joka syntyy sellaisesta monipuolisesta joukosta. Musiikin eri genret, akustiset ja sähköiset soittimet ja ihmisäänten kirjo antavat jokainen oman panoksensa kokonaisuuteen. - Kaikilla ryhmillä on teoksessa samankaltainen, tasa-arvoinen tehtävä, Ketola kertoo. Kuitenkin jousiorkesteri ja kuoro antavat orgaanista vastapainoa sähköiselle ja synteettisesti tuotetulle äänelle. Varsinkin ihmisäänellä on täysin oma persoonallinen luonteensa - sen tunnistaa aina. Ketola on erityisen kiinnostunut synteettisen ja luomuäänen yhdistämisestä. - Synteettinen ja luomu eivät ole vastakohtia, vaan ne voi sekoittaa keskenään ja katsoa, mitä uutta syntyy, Ketola kehittelee. Rytmin erityisosaajana Markus Ketola on tällä kertaa hakenut teokseen inspiraatiota pelimannimusiikin poljennosta. - Kyse ei ole tietenkään varsinaisesti kansanmusiikista, enemmänkin teoksen poljento ja rytminen maailma edustavat omaa käsitystäni pelimannimeiningistä, Ketola täsmentää. Ketola ei ole ensimmäistä kertaa kirjoittamassa musiikkia opiskelijoille. Omaan opetustyöhönsä liittyvän sovitustyön ohella hän on muun muassa hiljattain säveltänyt kolme eritasoista big band -teosta Suomen Big Band -yhdistykselle soitintutkintojen ohjelmistoksi. Tällä hetkellä Ketola valmistelee uuden levyn julkaisemista. Mari Sillanpään valmentamalla kuorolla ei ole teoksessa varsinaista tekstiä, vaan Ketola on hakenut laulajien äänestä eri sävyjä. Harmonia on paljolti peräisin jazz-musiikista. Jousiorkesterin on harjoittanut Siiri Virkkala. Konserttia edeltävänä viikonloppuna Ketola on ahkerasti musiikkilukiolla: hän pitää lyömäsoittajille rumpuklinikkaa, on mukana oman teoksensa harjoituksissa ja valmistautuu juontotehtäväänsä. Ketola myös esiintyy kamarimusiikkiviikon tilaisuuksissa jo perjantaina ja lauantaina. Ketolan mielestä muusikkous vaatii kovaa työtä ja tahdonvoimaa. Jotta voi kehittyä, pitää olla myös haasteita. - Olisin toki voinut säveltää musiikkilukiolaisille yksinkertaisen ja helpon kappaleen, Ketola sanoo. Se ei olisi kuitenkaan vienyt heitä eteenpäin samalla tavalla kuin nyt annettu haaste. - Mieluummin tekemistä kuin tekemisen puutetta, kiteyttää Markus Ketola. Markus Ketola valmistui ylioppilaaksi Kaustisen musiikkilukiosta vuonna 1987. Vuodesta 1993 hän on toiminut UMO Jazz Orchestran rumpalina ja säveltäjänä. Ketolan omien TILA Ensemblen ja In The Weather Report Way -yhtyeen ohella kotimaisia kokoonpanoja, joiden kanssa hän työskentelee, ovat muun muassa Jukka Linkola Tentet, Kirmo Lintinen Trio, Jari Perkiömäen yhtyeet, Eero Hämeenniemen Nada ja Free Okapi. Lisäksi hän esiintyy lukuisissa kansainvälisissä kokoonpanoissa Euroopassa, Yhdysvallloissa, Etelä-Amerikassa ja Intiassa. Soittamisen lisäksi Ketola säveltää, sovittaa ja tuottaa sekä opettaa Sibelius-Akatemian jazz- ja musiikkikasvatusosastoissa rumpujen soittoa, jazzteoriaa ja säveltapailua sekä ensembletyötä. Vuonna 2007 Markus Ketola suoritti taiteellisen tohtorintutkinnon, joka koostui kirjallisen työn lisäksi viidestä opinnäytteestä. Konserteissa Tila, Jatkumo, Sävyjä ja In The Weather Report Way sekä musiikissa elokuvaan Puhdas päämäärä Ketola tutki rytmisiä osatekijöitä jazzmusiikin rakenteessa ja dramaturgiassa. Omia sävellyksiä ja helmiä Musiikkilukion illassa kuullaan tänä vuonna neljä opiskelijoiden sävellystä. Saana Sutinen ja Annika Toivonen ovat kirjoittaneet yhdessä Fantasian alttosaksofonille ja orkesterille. Klassista genreä edustaa niin ikään Dmitry Meletin teos jousille. Heidi Halm ilmaisee itseään laulun keinoin, ja Kalle Saarinen luottaa bändikokoonpanoon. Ohjelmassa on myös kamarimusiikin helmiä kuten Gabriel Faurén Elegia sellolle ja pianolle ja 1. osa W.A. Mozartin Huilukvartetosta A. Vokaalimusiikkia kuullaan muun muassa Jäätävä-yhtyeen esittämänä, ja onhan musiikkilukion illassa myös esimerkiksi Chick Coreaa soittava kokoonpano ja tietenkin kansanmusiikkia. Teksti: Hilkka Rauhala
Musiikkilukion ilta Kaustisen kamarimusiikkiviikolla Maanantaina 31.1.2011 klo 19:00 Kansantaiteenkeskuksessa. Liput 20/15/10 euroa, Lipputoimisto, puh. 06-822 9800, www.lipputoimisto.fi. Lisätietoja http://www.umo.fi/orkesteri/markus-ketola/ Yhteystiedot Hilkka Rauhala Markus Ketola
|
Kamarimusiikkiviikon maanantai-illan ohjelmana on kautta aikojen ollut musiikkilukion oma konsertti. Tänä vuonna sen keskiössä on musiikkilukion tilaussävellys, Markus Ketolan, koulun oman kasvatin, rumpalin ja musiikin tohtorin, teos Storm Chasers.
