Kansanmusiikin työpajaa pitämässä Saksassa
2012/05/08 - Parasta matkassa oli konsertti
Emmi Klemola, Essi Klemola, Aleksi Pakkala ja Mira Teirikangas voivat pitää itseään onnekkaina, sillä he pääsivät viisipäiväiselle retkelle Saksaan huhtikuun loppupuolella. Viulistinelikko oli Mauno Järvelän ja Siiri Virkkalan mukana pitämässä kansanmusiikin työpajaa saksalaisessa musiikkikoulussa Meerbuschissa. Reissussa oli mukana myös opiskelija Oskari Hanhikoski.
Koulu on sama, josta oli vieraita Kaustisella viime kevätlukukaudella, ja jossa kakkosvuosikurssin opiskelija Anette Raukola oli minivaihdossa kevättalvella.
Nuoret ovatkin hyvin perillä siitä, että Kaustisen musiikkilukio ja Meerbuschin musiikkikoulu ovat ystävyyskouluja, ja Kaustinen ja Meerbusch ystävyyskaupunkeja. Siksi matkoja onkin tehty vuosien varrella puolin ja toisin.
- Minäkin asuin Kaustinenweg-nimisellä kadulla, Mira kertoo.
Näppäripedagogiikka ja suomalainen kansanmusiikki ovat tulleet aiemminkin työpajassa mukana olleille meerbuschilaisille tutuiksi. Noin vuosi sitten heidän Bordun-kansanmusiikkiyhtyeensä vieraili Kaustisella. Tällöin punottiin soittamisen ohessa juonia: saksalaisystävät tulisivat kesän 2012 festivaaleille esiintymään, ja sitä varten heidän piti saada lisäoppia. Tehoryhmä lähetettiin paikan päälle.
Ryhmä ei ollut ensimmäistä kertaa opetustehtävissä. Kaikki neljä ovat olleet mukana Maunon ja Näppäreiden Norjassa, Ruotsissa ja kotimaassa pitämissä työpajoissa.
- Työskentelimme Saksassakin siten, että jakaannuimme pienryhmiin, esimerkiksi viulut yhteen, puhaltimet toiseen ja komppiryhmä kolmanteen, Essi valottaa.
- Sitten me yksinkertaisesti näytimme, miten kappaleet soitetaan, Aleksi jatkaa. Toki käytössä oli myös nuotteja; pelkästään korvakuulolta ei tarvinnut opetella.
Miten saksalaisryhmä sitten pystyi omaksumaan suomalaisen kansanmusiikin saloja?
- No aluksi tuntui, että siitä ei tule yhtään mitään, Emmi tunnustaa. Kappaleissa on omat tyylinsä, ja rakenne voi olla tosi hankala hahmottaa, jos vaikka soitetaan seitsemän kertaa sama, mutta joka kerralla pikkuisen eri tavalla, hän kuvailee.
Toisto oli avain oppimiseen, ja lopulta kaikki muistivat jopa yllättävissä kohdissa tulevat tauotkin.
- Saatoimme mennä jotain kohtaa 100 kertaa, yksinkertaisesti niin kauan, että kaikki oppivat sen.
Saksalaisnuorilta ei puuttunut opinhalua: he muun muassa opettelivat laulamaan Antti Järvelän sovittaman kalevalaisen laulun "Mitä sittanen siriset?".
Jotain uuttakin yhdessä soittaminen toi. Meerbuschilaiskokoonpanoon kuului nimittäin jousisoittimien ohella myös puhaltimia.
- Se toi musiikkiin uutta saundia, nuoret kertovat. Esimerkiksi jotkin stemmat kuuluivat ihan eri tavalla kuin mihin oli tottunut.
Niin Emmi, Essi, Mira kuin Aleksikin oli ensimmäistä kertaa elämässään Saksassa. Kukaan heistä ei ole opiskellut saksaa, mutta onneksi loppujen lopuksi niin isäntäperheissä, opiskelijoiden kanssa kuin esimerkiksi ravintoloissa pärjäsi aina englannilla.
Keväisessä maassa oli kaunista, vehreää ja siistiä.
- Pihat ja puistot olivat hyvin hoidettuja ja huoliteltuja, Essi kuvailee. Nurmikotkin olivat kuin vihreää mattoa.
Kodit tuntuivat olevan merkittävien turvajärjestelmien suojaamia.
- Kun menin kotiin, ensin piti avata portti avaimella, sitten piti soittaa ovikelloa ja lopuksi avata vielä useampi lukko ulko-ovessa, Mira päivittelee.
Siitä, oliko olohuoneen ison ikkunan päälle automaattisesti laskeutuva systeemi sälekaihdin vai turvakalteri, ei ryhmälle tule tällä kertaa yksimielisyyttä.
Työpäivät perillä olivat melko pitkiä, mutta aikaa jäi kuitenkin myös nähtävyyksien katselulle, käynnille Düsseldorfissa ja Tivolissa ja koti-illoillekin.
Yhtenä iltana isännät tarjosivat vierailleen hienon illallisen ravintolassa. Oliko syy sitten heikon valaistuksen, hajamielisyyden vai kielitaidon puutteen, joka tapauksessa pieni kommellus ruokatilauksissa sattui. Mutta ei siitä sen enempää.
Matkasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku. Miran on helppo nimetä matkan huippuhetki:
- Yhteinen konsertti meerbuschilaisten kanssa oli ehdottomasti parasta koko matkassa, hän sanoo.
Teksti: Hilkka Rauhala
