Mieletön matka median maailmaan kaksi

2012/05/05 - Mediamuseosta Uuteen Päivään

157Kaustisen musiikkilukion tiedotustiimi pääsi etuoikeutetusti jo toisen kerran tutustumaan eri medioihin. Viime lukuvuonna kohteena oli Helsinki, ja tällä kertaa suunnaksi tuli Tampere. Kaksipäiväinen opintoretki tehtiin helmikuun loppupuolella. Matka taittui tilausbussilla, ja viihdyttäjänä toimi hupaisa bussikuski.

Kun saavuimme Tampereelle sateisena ja sumuisena keskiviikkona, bussin ikkunasta näkyi iso teollisuushalli, jonka katolla luki Uusi Päivä. Olimme saapuneet kotimaisen draamasarjan studiolle.

Sisälle päästyämme menimme kulissien sekaan luokkahuoneeseen, jossa tuottaja Samu Reijonen kertoi meille yleistä tietoa sarjasta ja sen tekemisestä. Näyttelijöitä ei ollut paikalla, koska heillä oli juuri lomaviikko. Uusi Päivä on ainoa suomalainen tv-sarja, jonka juonellisia käänteitä voi seurata myös internetissä. Osa sarjan hahmoista on Facebookissa, ja kuka tahansa voi keskustella heidän kanssaan.

Alkuesittelyn jälkeen lähdimme kierrokselle kulisseihin; mitä kaikkea sieltä löytyikään! Sarjan jokainen sisätiloissa tapahtuva kohtaus kuvataan hallissa, jonka jokainen neliö on käytetty tehokkaasti. Kävely kulisseissa tuntui siltä kuin olisi ollut isossa labyrintissa.

158Tutustumiskierroksen loppupuolella kävimme vielä tarpeisto- ja toimistotiloissa, minkä jälkeen olikin aika hypätä bussin kyytiin ja matkata seuraavaan kohteeseen.

Tiedotustiimin vierailu Mediamuseo Rupriikissa oli erittäin paikallaan. Nykyään on itsestään selvää, että tietokoneella tai kännykällä voi ottaa muutamassa sekunnissa yhteyden toiselle puolelle maapalloa. Kännykkä? Rupriikissa käynti näiden laitteiden ”juurilla” antoi mietittävää ja palautti maan pinnalle. Laitteessa, joka kulkee nykyään taskussa päivittäin, on kaikki se - ja vielä enemmän-, mikä Rupriikissa vei tilaa ison huoneen verran!

Rupriikissa oli aseteltu pelikonsoleita, kirjoitus- ja painokoneita ja muita entis- ja nykyajan laitteita kronologiseen järjestykseen. Kun käveli pelkistetysti mutta tyylikkäästi sisustetussa museossa huoneesta toiseen, tuntui kuin olisi päässyt hetkeksi aikamatkailemaan median moninaisessa maailmassa.159

Ensimmäisen päivän virallisen ohjelman päätyttyä kävimme porukalla noutamassa illaksi liput hiljattain ensi-iltansa saaneen Härmä-elokuvan näytökseen. Sitä ennen täytyi käydä keräämässä voimia Omena-hotellin räikeän punaisista seinistä, joiden suojissa levättyämme oli aika metsästää opiskelijabudjettiin sopivaa sapuskaa.

Reilun tunnin ja useamman epäsopivaksi todetun ruokalan jälkeen, kiireen ja nälkäisen epätoivon puskemina ajauduimme amerikkalaistyyliseen hampurilaisravintolaan. Opiskelijabudjetille sopimattoman, mutta varsin maittavan mätön jälkeen kiirehdimme Finnkinon suureen saliin, jossa liikkuvan kuvan teemana olivat Etelä-Pohjanmaan puukkojunkkariajan länkkärityyliin esitettynä.

Härmästä selvittyämme päätimme katsastaa maailman suurimmaksi oluttuopiksi tituleeratun 125-litraisen, Iittalassa käsin puhalletun lasijärkäleen. Siitä matka jatkui takaisin hotellin lämpöön, jossa loppuilta kului huonojen TV-sarjojen ja vielä huonompien juttujen parissa.

Torstaina maittavan aamupalan jälkeen pöllähdimme Aamulehteen. Meidät johdatettiin luentosaliin, jossa kerrottiin Aamulehden historiasta ja toiminnasta. Lehden väki oli ovelasti huomioinut mahdollisen aamu-unisuutemme; puheosio ei kestänyt kovinkaan pitkään. Sen sijaan pääsimme testaamaan taitojamme mediapelissä.

Saimme käsiimme kaukosäätimet, jotka erottelivat kilpailijat kahteen joukkueeseen. Pelissä tehtiin lehteä käyden läpi kaikki ne vaiheet ja osatekijät, jotka ovat mukana oikeankin lehden valmistusprosessissa. Jouduimme esimerkiksi ottamaan kantaa sisällön tuottamiseen, eettisyyteen, markkinointiin ja jakeluaikatauluun. Pelissä lehdentekoon liittyvät asiat esitettiin hyvin mielenkiintoisesti, ja ne jäivät hyvin muistiin.

Taiston loputtua yksilöllisesti parhaiten suoriutunut pelaaja sai palkinnoksi kassin, jossa oli muun muassa muistio, kyniä ja erivärisiä muistilappuja. Kaikki muutkin saivat Aamulehti-aiheisia muistoja.

Tampereen yliopiston päärakennukseen tultuamme kävimme syömässä opiskelijaravintolassa. Se oli aivan täynnä, ja tiimimme sirottuikin pitkin salia. Tarjonnassa oli mistä valita, kun isot liitutaulut kirkuivat eri ruokia. Oli kasvisruokaa, kalaa, lihaa ja useita salaatteja ja leipiä. Erityisesti lohimozzarellakastike näytti olevan suosiossa. Kyllä Tampereen tulevien maisterien kelpaa! Vatsat täynnä jatkoimme matkaa Radio Moreenin tiloihin.

Radio Moreeni on vuonna 1989 perustettu paikallisradio, joka on säilynyt osana Tampereen yliopistoa ja tiedotusopin laitosta. Moreenin radio-ohjelmien teossa on sen omien toimittajien ohella mukana tiedotusopin opiskelijoita ja toimitusharjoittelijoita. Tiedotusopin opiskelijoille radio-opinnot ovat pakollisia, ja Moreenia käytetään opetukseen. Perehdyimme radion tiloihin, toimintatapaan ja ohjelmien sisältöön.

Pikainen tutustuminen Radio Moreeniin oli kiintoisa. Toimituspäällikkö Eveliina Niskanen kertoi lopuksi toimituksen tarvitsevan jatkuvasti harjoittelijoita, joten innokkaita kehotettiin hakeutumaan toimitukseen. Niskanen kannusti kertomalla, että jokainen oppii nopeasti, miten monimutkaiselta vaikuttava laitteisto toimii.

Moreenin tiloista siirryimme tiedotusopin laitokseen. Ryhmämme istutettiin opetustilaan, jossa oli kolme riviä tietokoneita. Luokan edessä seisoi kaksi innokasta tiedotusopin opiskelijaa valmiina kertomaan opiskelualastaan. He pitivät lyhyen ja hyvin informatiivisen esityksen tiedotusopista ja opinnoista.

Perusopintoihin kuuluu muun muassa kielten opintojaa, viestinnän teoriaa, journalistiikan etiikkaa ja käytännön opiskelua: kirjoittamista sekä radio- ja TV-työtä. Opiskelijat valaisivat myös Tampereen yliopiston laajaa sivuainevalikoimaa; sivuaineena voi lukea lähes mitä tahansa alaa. Luento oli tyhjentävä, ja ryhmällemme jäikin vain muutama asia kysyttäväksi esimerkiksi liittyen alan pääsykokeisiin.

160Lopuksi kävimme tutustumassa Tampereen kaupungin mediakouluun, joka tarjoaa mediakasvatusta ja mahdollisuuden tutustua median tekemiseen asiantuntevassa ympäristössä. Jukka Haveri esitteli meille mediakoulun toimintaa. Saimme nähdä koululaisten tekemiä tuotoksia kuten haastatteluja, pienanimaatioita ja hauskoja kuvausjuttuja. Vierailusta jäi hyvä maku.

Sitten suuntasimmekin takaisin kohti koto-Kaustista väsyneinä, mutta uutta tietoa täynnä.

Tiedotustiimin jäsenten muistiinpanojen pohjalta tekstin toimitti Hanna-Mari Suojanen
Kuvat: Vili Harju