Hankkeen teemana on ”Kansalliset musiikkitraditiot eurooppalaisessa kulttuuriperinnössä yhteisesti kokien”. Musiikki on kansainvälinen kieli, jonka syvällisen ymmärtämisen vuoksi on välttämätöntä kehittää nuorten muusikoiden kulttuurista muistia, joka ulottuu konkreettisista nuottiteksteistä myös kunkin teoksen synty- ja taustatietoihin kussakin kulttuurisessa traditiossa. Globalisaation aikana on tärkeää sekä oppia tuntemaan ja vaalimaan oman maansa perinnettä, että liittämään se tasa-arvoiseksi osaksi koko eurooppalaista kulttuuriperintöä.

Hankkeen merkityksiä opiskelijoille on syvempi näkemys Euroopan kulttuuriseen monipuolisuuteen, kansainväliset yhteisölliset kokemukset kansojen välisen yhteisymmärryksen lisääjänä sekä vieraiden kielten osaamisen merkityksellisyyden kokeminen.

Hankkeen merkitys opettajille on kansainvälinen kokemusten vaihto erityislahjakkaiden opetuksessa, oman koulun laadullinen kehittäminen sekä syvempi näkemys Euroopan kulttuuriseen monipuolisuuteen.

Hanke kestää vuodet 2010-2012 ja sen aikana opettaja- ja opiskelijaedustajat tapaavat yhteisissä seminaareissa kerran jokaisessa osallistujamaassa. Tapaamisiin liittyy konsertteja.

Kaustisen musiikkilukion kolmen opiskelijan, musiikin lehtori Kaisu Nikulan ja rehtori Taina Lehtosen muodostama ryhmä osallistuivat ensimmäiselle uutta Comenius –hanketta koskevalle matkalle Vilnaan. Opiskelijoista matkalle oli valittu esiintymään Noora Känsäkangas (piano), Otto-Aaron Takala (sello) ja Saija Varila (viulu).

Konserttiohjelmistot valmisteltiin huolella. Hankkeen mukaisesti ohjelmisto muodostui suomalaisesta klassisesta musiikista kansanmusiikilla täydennettynä. Kaustisen musiikkilukion nuoret esiintyivät triona ja duona. Ryhmän musiikillisesta ohjauksesta vastasi muusikko Siiri Virkkala, joka yhdessä Kaisu Nikulan kanssa valitsi esitettävät teokset. Opiskelijat yhdessä Kaisu Nikulan kanssa laativat projektiin sisältyvät säveltäjien ja teosten esittelyt saksaksi ja englanniksi. Ohjelmisto esitettiin musiikkilukion väelle ja vanhemmille ennen matkaa.

Maanantaina 22.11.2010 puolen päivän aikaan matkasimme soittimet ja muut matkatavarat mukana taksilla lukiolta Kruunupyyn lentokentälle. Matka Helsinkiin kesti reilun tunnin ja sitten saman verran aikaa kesti lento Vilnaan.

Saavuimme Vilnaan puoli tuntia myöhässä, kello 18.00. Meitä oli vastassa paikallisen musiikkilukion opettaja ja farmaritaksi. Majoituimme GILE hotelliin, muut hankkeen edustajat olivat myös saapuneet: Ankaran (Turkki) sekä Weimarin (Saksa) musiikkilukioiden edustajat.

Majoittumisen jälkeen siirryimme taksilla isäntäkoulullemme Nacionaline K. M. Giurlinio menu mokykla. Koulu oli iso, linnatyyppinen rakennus. Opiskelijoita koulussa on yli 800. Lentomatkoilla ruokatarjoilu oli niukkaa: kahvia ja sämpylä. Ilahduttava uutinen olikin, että ensimmäiseksi ohjelmassa oli iltaruokailu koulun ruokalassa. Ruokala (Mensa) sijaitsi asuntolarakennuksessa, jossa Ankaran musiikkilukiolaiset olivat majoittuneina. Tapsimme paikallisen koulun opiskelijoita heti ruokailussa. Opiskelijat toimivat ruokajärjestäjinä, huolehtivat mm. pöytien siisteydestä. Palveluhenkilökuntaa oli hyvin paikalla, itsepalvelua ei ollut. Iltaruokailu oli erikoinen yllätys: raejuustonomaista mansikkahillon kera ja juomana kaakaota.

Ruokailun jälkeen opiskelijoillamme oli aikaa harjoitella jonkin aikaa ja tutustua samalla esiintymistiloihin. Löysimme sopivan läheltä hotellia tavaratalon, jotta saatoimme hankkia tarvittavat välipala-ainekset. Tavaratalossa oli kaikkea mahdollista ja se oli avoinna klo 24.00 saakka. Hotellimme osoittautui hyvätasoiseksi, se oli siisti ja pelkistetty. Nettiyhteys oli, joten oman koneen avulla koti- ja työasiat tuli hoidettua aina ennen nukkumaan menoa.

Tiistaina 23.11.2010 olikin sitten ensimmäinen projektiin osallistujien yhteinen päivä. Meidät haettiin hotellilta koululle, kuten jokaisena aamuna. Meille lähtöajaksi oli kerrottu 9.30, saksalaisille 9.40 ja turkkilaisille 9.50, joten pääsimme lähtemään turkkilaisten tullessa. Aikataulut vaikuttivat kansainvälisiltä! Kiersimme tunnin verran tutustumassa Vilnan taidelukioon. Näimme erilaisia luokkahuoneita, balettiosaston teatterin, kansallisesti merkittävän historiallisten puuveistosten kokoelman, jonka koulun kuvataiteen osasto on kerännyt. Tutustuimme lähinnä musiikin ja baletin osastoon. Kävimme myös koulun kirjastossa, musiikkikirjastossa ja studiotiloissa. Sibelius-nuotinnusohjelma täälläkin oli opetuskäytössä ja luokat olivat tekniikaltaan hyvin varustettuja.

Oppilaita koulussa on n. 800, ikäjakauma 7 -19 vuotta. Opiskelijat tulevat eri puolilta Liettuaa. Oppilailla on pääasiallisesti koulupuvut, ja he asuvat internaatissa, jossa heillä on täysihoito. Internaatissa on hyvät palvelut: ruokailut, vaatehuolto ja ns. aulaemännät. Huomattavaa on, että asuntolassa asuu alakouluikäisiäkin oppilaita.

Päivä jatkui opastetulla tutustumisella kaupunkiin, lähinnä vanhaan kaupunkiin, suurimmaksi osaksi kävellen sateisessa, koleassa säässä. Roomalaisen basilikan aukiolla juhlistettiin komein sotilallisin menoin kansallista armeijan päivää. Seurasimme hetken aikaa tätä seremoniaa. Kävelyä tuli kaikkiaan reippaat kolme tuntia yhteensä koulu- ja kaupunkikierrosten aikana, joten olikin jo kova nälkä, kun saavuimme lounaalle koulun ruokalaan klo 14. Hotellin aamiainen oli kulutettu viimeistään kävelyretken aikaan. Ruokailun jälkeen opiskelijamme saivat harjoitella tunnin verran yhdessä pianoluokassa. Kiinnitimme huomiota siihen, että koulun jokaisessa pianoluokassa oli kaksi flyygeliä.

Kello 17 lähdimme kävellen St. Casimir-kirkkoon kuuntelemaan isäntäkoulumme orkesterin konserttia. Konsertista nauttimista häiritsi jonkin verran kirkon kylmyys, suorastaan paleli ulkovaatteet päälläkin. Konsertin jälkeen klo 19 pääsimme koululle päivälliselle. Päivällisen jälkeen opiskelijamme pääsivät harjoittelemaan koulun konserttisaliin. Työpäivämme päättyi klo 21.

Keskiviikkona 24.11.2010 menimme koululle ajoissa, sillä yhteinen konferenssimme alkoi klo 11, tekniikka ja puitteet piti varmistaa. Esittelimme kukin omamme. Kaustinen aloitti: opiskelijat esittelivät omat esitettävät kappaleensa englanniksi ja Kaisu saksaksi. Saija näytti jousitekniikkaa pelimannikappaleessa. Taina esitteli Kaustista verkkosivujen avulla, samoin Suomen koulujärjestelmää, musiikkilukiota ja toimintaamme. Kaustisen sisältöosuudesta vastasivat Kaisu ja Taina, opiskelijat esittelivät konserteissa esittämänsä teokset. Kaisun laatimat esittelyt jaettiin paperilla kaikille.

Saksalaiset esittelivät oman projektinsa. Esittelyt oli laadittu koulussa projektityönä, mutta matkalla olevat musiikinopiskelijat esittelivät työt suullisesti ja opettaja esitteli koosteen. Turkkilaiset esittelivät omat soittimensa, esittivät soittonäytteitä ja kertoivat turkkilaisen musiikin teoriasta, johon heidän musiikkinsa perustuu. He jakoivat siitä materiaalit muille musiikinopettajille. Liettualaiset eivät esitelleet projektiaan. Paikalla oli joitakin opettajia ja opiskelijoita kuulijoina. Projektitöiden esittelyssä jäimme kaipaamaan vuorovaikutteisuutta ja käytännön esimerkkejä.

Lounaan jälkeen alkoi harjoittelu konserttia varten. Konsertti oli juhlasalissa klo 16-18. Se meni kaikilta ihan hyvin. Iltapalana oli ohukaisia ja hilloa, leipää, juustoa ja makkaraa, juomana perinteinen kaakao. Maittavaa, mutta nyt sitten ei ollut aikaa nauttia ja syödä kunnolla, koska halusimme olla ajoissa Vilnan filharmonisen orkesterin konsertissa klo 19. Konsertti liittyi isäntäkoulumme 65-vuotisjuhlallisuuksiin. Konsertissa esiintyivät filharmonikkojen solisteina lukion entiset opiskelijat. Myös kapellimestari oli entinen opiskelija. Soolosellisti oli maailmankuulu David Geringas. Konsertti oli upea elämys meille kaikille. Hotellille päästyämme vaihdoimme kollegoiden kanssa kokemuksia päivän ohjelmasta ja projekteista.

Torstaina 25.11.2010 oli tutustumismatka Vilnan lähiseuduille. Aikainen herätys ja aamiaisen jälkeen klo 8.00 bussi haki meidät matkalle Rokiskis –nimiseen paikkaan. Lähtö piti olla kahdeksalta, mutta bussi tuli jostain syystä lähes tunnin myöhässä. Sää oli syksyinen, luntakin saattoi tulla aika ajoin. Bussimatka aamulla hiljensi väsyneet, mutta vilnalaiset ja turkkilaiset pursusivat energiaa, juttelivat ja nauroivat kovaan ääneen. Maisemat olivat vihreitä mäkiä, vanhoja ja värikkäitä taloja ja pari haikaranpesää sähkötolppien päällä sekä vapaana laiduntavia lehmiä. Kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin.

Pysähdyimme kahden tunnin ajomatkan jälkeen pieneen n. 3000 asukkaan Sartai-nimiseen kaupunkiin järven rannalla. Tutustuimme Duseton taidegallerian valokuvataiteeseen. Taidevalokuvat olivat todella korkeatasoisia. Gallerian pihalla oli taideteoksia mm. raudasta ja puusta. Teokset muistuttivat KTK:n ITE-taideteoksia, mutta gallerian teokset olivat ammattitaiteilijoiden tekemiä. Kaupungissa asuu 13 ammattitaiteilijaa. Museo oli hyvin pieni. Siellä oli varsinaisesti vain yksi näyttelyhuone, johon taidevalokuvat oli ripustettu. Galleriassa pidetään näyttelyitä ja konsertteja Uusi galleria oli jo rakenteilla.

Sitten menimme näköalapaikalle ja useimmat kiipesivät torniin. Tornista näkyi Liettuan suurin järvi, jonka rannalla vierailukohteemme Duseto sijaitsee. Nuoremme kiipesivät ylös asti ja maisemat muistuttivat hyvin paljon Suomen maisemia. Portaat olivat liukkaat, mutta selvisimme hengissä kaikki yksi ja puoli sataa rappusta ylös ja alas.

Ajoimme Rokiskis kaupunkiin (n. 16 000 asukasta Liettuan koillisosassa) ja ensin oli maittava ruokailu paikallisen ravintolan kellarissa. Joukossa matkalla olivat edustettuina kaikki projektiin osallistuvat. Söimme alkukeittona kaalisoppaa ja pääruokana perunasosetta sekä jauhelihapihvi. Sitten menimme konserttipaikkaan, museona olevaan linnaan. Ennen konserttiin valmistautumista saimme tutustua erikoiseen näyttelyyn. Kuvanveistäjä, luku- ja kirjoitustaidoton Lionginas Sepka (1907-1985) on tehnyt puusta teoksia. Hänen luova toimintansa on alkanut veljen kuolemasta, kun hän on tehnyt laajan näyttelyssä olevan monumentin 1949. Kuvanveistäjän luovat kaudet ovat olleet 1949-1960 ja 1965-kuolemaan saakka. Materiaalina on puu, erittäin koristeellisia töitä. Erikoinen oli lintuosasto. Matkalla oli myös puhallinryhmän opettaja Vilnasta.

Museon juhlavassa salissa oli konsertti klo 16-18.00. Pukuhuoneessa ennen konserttia nuoret ennättivät jutella toistensa kanssa ja tutustua toisiinsa. Keskustelu käytiin englanniksi ja aiheena oli mm musiikkilukioiden vertailu. Esiintymiset menivät hyvin ja lähdimme Rokiskisista hyvillä mielin, mutta väsyneinä takaisin Vilnaan. Luminen matka oli bussille haasteellinen ja saavuimme Vilnaan aikataulusta jäljessä.

Linja-autossa arvioimme yhdessä viikkoa. Vilnan koordinaattori Jone Punytella, kamarimusiikin ja säestyksen opettajalla oli iso vastuu viikon ohjelmasta, sillä hän lähes kokonaan yksin vastasi kaikesta, mutta aivan erinomaisesti. Sovimme, että Ankaraan menemme toukokuun 2011 ensimmäisellä viikolla. Tapaamiseen riittää 5 päivää. Syksyllä kokoonnumme Kaustisella viikolla 41, juuri ennen syyslomaa. Tapaamisten ohjelmista sovimme postilla tarkemmin. Enemmän toivomme yhdessä tekemistä, toisilta oppimista ja yhteisöllistä vapaa-aikaa. Nuorillakin tulee olla mahdollisuuksia tutustua heti viikon alussa ja yhteismusisointia pitää olla. Enemmän toivottiin toisilta oppimista.

Bussimatkan jälkeen meillä oli ruokalassa nopeat läksiäisjuhlat ja maukas päivällinen. Paikalla oli Vilnan koulusta musiikinopettaja-koordinaattori, musiikkiosaston johtaja sekä yksi muu musiikinopettaja. Opettajat saivat omat lahjansa ja opiskelijat omansa. Oli aika hyvästellä yhteistyökoulujen edustajat. Harmi sinänsä, sillä se oli ainut kaikkien maiden yhteinen kokoontuminen, jos konsertteja ei oteta lukuun. Olisi ollut kiva tutustua paremmin muiden maiden edustajiin.

Illalla selvittelimme hotellissa laskutuksia, vaihdoimme osoitteita ja pakkasimme, sillä hotellista lähtö oli jo klo 8.00.

Perjantaina 26.11.2010 konsertit olivat onnistuneesti ohi. Nuoret olivat jo innolla odottaneet kaupunkiin tutustumista ja siihen oli nyt mahdollisuus. Nuorten tarkoituksena oli löytää ostoskeskus nimeltä Cup. Suurin osa kaupoista oli hienoja ja kalliita ettei tavallinen tallaaja niihin edes tohtinut mennä tai sitten joutui kääntyä heti ulko-ovelta takaisin. Otto-Aaron urhoollisesti seurasi naissukupuolen edustajia rättikaupasta toiseen räntäsateessa. Kouluruokailun nuoret korvasivat aterialla hienossa ravintolassa, jossa menut tuotiin ihan pöytään asti. Kun kaikki kaupat alkoivat näyttää samalta ja kukkaro tyhjältä, oli aika palata takaisin koululle noin klo 15. Weimarin ja Kaustisen opettajat olivat lukiolla seuraten opetusta monipuolisesti: musiikkiosaston, balettiosaston ja kuvataideosaston oppitunteja, tutustua koulun tiloihin, opetukseen ja välineisiin.

Vierailu päättyi pianotunnin seuraamiseen. Tilanne oli todella mielenkiintoinen, sillä oppitunnilla oli läsnä sukua kolmessa polvessa. He kaikki olivat useana kesänä osallistuneet Suomessa Lempäälässä järjestettävälle pianokurssille, opettajana prof. Erik Tawaststjernan puolisonsa kanssa. Opetuksen seuraaminen innosti meitä musiikkilukiomme musiikin opetuksen arviointiin ja kehittämiseen.

Olimme tyytyväisiä viikon antiin, kirjasimme matkalta asioita hankkeemme kehittämiseksi jatkossa. Hyvästelimme Vilnan koordinaattorin ja ajoimme jo tutuksi tulleella taksilla Vilnan lentokentälle. Lennot kotiin menivät hyvin, vaikka sello ei vieläkään saanut paikkalipusta huolimatta ruokaa! Kruunupyyn kentälle saavuimme noin 21.30 ja siellä odottikin taksi takaisin Kaustiselle.